Kaupunkiviljelyä tarkastellut tutkimusryhmä havaitsi, että laatikkoviljelyn merkitys ihmisille kasvoi koronapandemian aikana. Yhä useampi aloitti kaupunkiviljelyn ja viljelystä tuli ihmisille entistä tärkeämpää. Tutkimustulos tukee aiempiin tutkimuksiin perustuvaa oletusta, että laatikkoviljely edistää ihmisten resilienssiä, eli kykyä selvitä vaikean tilanteen aiheuttamista haasteista.
Turun yliopiston ympäristötieteen väitöskirjatutkija Laura Tuominen selvitti yhdessä tutkimusryhmän kanssa, kuinka koronaviruspandemia vaikutti kaupunkiviljelyyn, sen hyötyvaikutuksiin ja viljelijöiden asenteisiin.
Tutkimusryhmä on tarkastellut Turussa tapahtuvaa kaupunkiviljelyä jo ennen pandemiaa, ja he tekivät tuoreessa tutkimuksessaan vertailua aiemman aineiston sekä pandemian aikana vuosina 2019–2021 kerätyn aineiston välillä. Tutkijat keräsivät ekologisen aineistonsa kenttätutkimuksin ja teettivät viljelijöille kyselytutkimuksia.
– Havaitsimme, että monilla tutkimukseen osallistuneilla laatikkoviljelyn merkitys kasvoi pandemian seurauksena. Yhä useampi aloitti viljelyn tai siitä tuli viljelijöille entistä tärkeämpää. Tämä tukee aikaisempiin tutkimuksiin perustuvaa oletusta, että laatikkoviljely todella lisää resilienssiä, eli se on voinut tukea ihmisten kykyä selvitä pandemiatilanteen aiheuttamista haasteista, Tuominen kertoo.
Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että kaupunkiviljelyn sosiaalinen merkitys kasvoi pandemian aikana entisestään.
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että kaupunkiviljely vaikuttaa positiivisesti viljelijöiden sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä edistää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja yksilöiden sekä yhteisöjen resilienssiä. Yksilön resilienssi tarkoittaa yksilöiden kykyä sietää ja toipua erilaisista haasteista ja yhteisön resilienssi viittaa sosiaalisen järjestelmän sietokykyyn.
Kaupunkiviljelyn hyvinvointivaikutukset arvioitiin vähäisemmiksi pandemian aikana
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaupunkipuutarhurit olivat yhtä motivoituneita viljelemään ennen pandemiaa ja sen aikana, sillä ekologiset kokonaistulokset eivät eronneet vuosien välillä.
Vastoin tutkijoiden odotuksia viljelijät raportoivat kuitenkin saaneensa vähemmän moninaisia hyötyjä laatikkoviljelystä pandemian aikana. Oletettavasti kaupunkiviljely lisäsi viljelijöiden hyvinvointia, mutta positiivinen vaikutus oli pienempi kuin ennen pandemiaa.
– Tulos oli yllättävä ja siihen on useita mahdollisia syitä. Julkisilla paikoilla olevat laatikot ovat voineet esimerkiksi saada viljelijät pelkäämään koronaviruksen tarttumista. Toisaalta viljelijät arvioivat laatikkoviljelyn olleen heille tärkeämpää, jolloin heidän odotuksensa ovat voineet olla suuremmat, mikä on saattanut laskea heidän arviotaan saamistaan hyödyistä. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että pandemian negatiivinen vaikutus ulottui myös laatikkoviljelyyn, Tuominen toteaa.
Koronapandemian vaikutus kaupunkiviljelyyn saattaa olla pysyvä
Turussa laatikkoviljely on kasvattanut suosiotaan joka vuosi sen jälkeen, kun kaupunki alkoi tarjota viljelylaatikoita kaupunkilaisille vuonna 2016. Viimeisimpänä tutkijoiden tarkastelemana ajanjaksona vuonna 2021 Turussa oli noin 800 laatikkoa miltei 300 eri sijainnissa.
– Koronapandemia osoitti meille, että yksilöiden ja yhteisöjen resilienssin ylläpitäminen ja lisääminen on välttämätöntä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että pääsy kaupunkien viheralueille, kuten puistoihin ja puutarhoihin, tuki ihmisten resilienssiä ja hyvinvointia pandemian aikana, Tuominen sanoo.
Tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että pandemian vaikutus kaupunkiviljelyyn saattaa olla jopa transformatiivinen eli se on voinut muuttaa toimintaa pysyvästi.
– Vaikka laatikkoviljely voi olla kohtalaisen helppo ja edullinen tapa lisätä resilienssiä ja hyvinvointia kaupungeissa, vaikuttaa siltä, että pelkästään laatikoiden jakaminen kaupunkilaisille ei riitä. Sen sijaan osallistava suunnittelu ja turvallisen sosiaalisen kanssakäymisen lisääminen viljelijöiden välillä voisi ehdottomasti auttaa lisäämään laatikkoviljelyn etuja kriisiaikoina. Kenties laatikkoviljely voisi auttaa ihmisiä ja yhteisöjä ylläpitämään ja lisäämään resilienssiään tulevien samankaltaisten tilanteiden varalta, Tuominen toteaa.
Lisätietoja
Laura Tuominen, p. 045 861 6911, laura.s.tuominen@utu.fi
