Laajaa valtakunnallista rekisteriaineistoa hyödyntävä tutkimus osoitti, että ennen raskausviikkoa 28 syntynyt tyttö saa masennusdiagnoosin lähes kolme kertaa todennäköisemmin kuin lähellä laskettua aikaa syntynyt ikätoverinsa. Kohonnut riski sairastua masennukseen todettiin myös täysi- ja yliaikaisina syntyneillä tytöillä ja pojilla, joiden sikiöaikainen kasvu oli heikkoa. Vaikutus oli sitä voimakkaampi, mitä pidemmälle raskaus jatkui yliaikaisena.
Tuloksissa huomioitiin vanhempien mielenterveyshäiriöt, isän maahanmuuttajastatus, äidin päihdeongelmat, raskaudenaikainen tupakointi, aikaisempien synnytysten määrä, siviilisääty ja sosioekonominen asema sekä lapsen syntymäpaikka.
Lapsen masennusriskiin voi puuttua ennaltaehkäisevästi
Lapsen masennus diagnosoidaan Suomessa noin 2–3 prosentilla lapsista. Kyseessä on kuitenkin vakava häiriö, jonka ennaltaehkäisyä riskiryhmien tunnistaminen helpottaa. – Riskiryhmille järjestettävä lapsuusiän masennuksen ennaltaehkäisevä seulonta ja testaus on perusteltua, samoin kuin helposti saatavilla oleva psykososiaalinen tuki lapsille ja heidän perheilleen, sanoo tutkija Subina Upadhyaya Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta. – Pienten keskosten hoidosta on tullut Suomessa viime vuosina vuorovaikutteisempaa ja perhekeskeisempää. Tulevissa tutkimuksissa onkin tarpeen tarkastella, vaikuttaako tämä ennenaikaisen syntymän ja diagnoosien väliseen yhteyteen, Upadhyaya arvioi.
Tutkimuksessa olivat mukana kaikki vuosina 1987–2007 Suomessa syntyneet, masennusdiagnoosin saaneet 37 682 lasta. Heitä verrattiin 148 795 ikätoveriin, joilla diagnoosia ei ollut.
Tutkimus on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa tutkitaan raskausajan tekijöiden yhteyttä keskeisiin psykiatrisiin häiriöihin.
– Näillä tuloksilla on merkitystä sekä psykiatristen häiriöiden riskitekijöiden ymmärtämisen että ennaltaehkäisyn kannalta, toteaa hankkeen johtaja, lastenpsykiatrian professori Andre Sourander.
Tutkimus kuuluu Suomen Akatemian rahoittamaan INVEST-tutkimuslippulaivaan, joka keskittyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja hyvinvointivaltion uudistamiseen. Erityisesti lasten, nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvointia parannetaan kehittämällä uusia tukitoimia.
