Väitöskirjatutkija Johanna Wiisakin tutkimuksessa tunnistettiin mahdollisia väärinkäytösten paljastajia terveydenhuollossa. Tutkimuksessa selvisi, että terveydenhuollon ammattilaiset pitävät itseään moraalisesti rohkeina ja olisivat todennäköisesti valmiita paljastamaan väärinkäytöksiä pelosta ja itselle aiheutuvista haitoista huolimatta.
Johanna Wiisakin tuoreessa tutkimusartikkelissa analysoitiin terveydenhuollon ammattilaisten mahdollista väärinkäytösten paljastamista, heidän moraalista rohkeuttaan ja siihen yhteydessä olevia yksilöllisiä taustatekijöitä.
– Moraalisella rohkeudella tarkoitetaan kykyä puolustaa omia tai ammattieettisiä arvoja ja periaatteita sekä toimia niiden mukaisesti huolimatta toiminnasta itselle mahdollisesti aiheutuvista negatiivisista seurauksista, Wiisak kertoo.
Tutkimuksessa selvisi, että itsearvioitu moraalinen rohkeus oli yhteydessä vastaajan koulutukseen, työhön, persoonallisuuteen ja sosiaaliseen vastuuseen liittyviin taustamuuttujiin. Esimerkiksi korkeimmin koulutetut (YAMK-, maisteri- tai tohtoritutkinnon suorittaneet) arvioivat moraalisen rohkeutensa korkeammalle tasolle kuin opiskelijat. Persoonallisuudesta esimerkiksi ekstrovertit arvioivat olevansa moraalisesti rohkeampia kuin introvertit.
– Mahdolliset väärinkäytösten paljastajat terveydenhuollossa näyttäisivät olevan moraalisesti melko rohkeita. He arvioivat oman moraalisen rohkeutensa hieman korkeammaksi kuin mitä aikaisemmissa tutkimuksissa on arvioitu. Tulosten perusteella voidaan ajatella, että nämä yksilöt paljastaisivat havaitsemiaan väärinkäytöksiä mahdollisesta pelosta ja itselle aiheutuvista negatiivisista seurauksista huolimatta, Wiisak sanoo.
Satojen vastaajien aineisto paljasti hoitajien arvioivan oman moraalisen rohkeutensa korkeaksi
Johanna Wiisakin tutkimus toteutettiin kuvailevana korrelaatiotutkimuksena. Terveydenhuollon ammattilaiset rekrytoitiin tutkimukseen Suomen Sairaanhoitajat ry:n avulla ja heistä 454 vastasi kyselyn kaikkiin osiin.
Tutkimusaineisto kerättiin sähköisesti ja tutkimusmenetelminä käytettiin video-vignette-menetelmää sekä hoitotyöntekijän moraalisen rohkeuden mittaria (Nurses’ Moral Courage Scale/NMCS© Numminen).
– Tutkittavia pyydettiin vastaamaan taustamuuttujia koskeviin kysymyksiin, jonka jälkeen heitä pyydettiin katsomaan tätä tutkimusta varten käsikirjoitettu ja kuvattu moraalista rohkeutta edellyttävä hoitotyön tilanne videolta ja vastaamaan videota koskevaan avoimeen kysymykseen siitä, kuinka toimisivat tilanteessa ja miksi. Lopuksi heitä pyydettiin vielä vastaamaan NMSC©-mittarin kysymyksiin, Wiisak kertoo.
Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja tilastollisin menetelmin. Potentiaaliset väärinkäytösten paljastajat arvioivat moraalisen rohkeutensa VAS (Visual Analogue Scale) -asteikolla (0-10) arvolle 8.55 ja viisiportaisella Likert-asteikolla arvolle 4.34. Näitä lukuja voidaan pitää melko korkeina.
Väärinkäytösten paljastamista tulisi tukea myös muuten kuin lainsäädännöllä
Moraalisen rohkeuden ilmentäminen ja yksilön tukeminen esimerkiksi väärinkäytösten paljastamisessa tai muun eettisesti kestävän ja korkealaatuisen toiminnan toteuttamisessa edellyttää Johanna Wiisakin mukaan toimivia rakenteita.
– Yhteiskunnan tasolla whistleblower-lainsäädännön kehittäminen väärinkäytösten paljastajan suojelemiseksi mahdollisilta kostotoimilta on työn alla EU -direktiivin mukaisesti myös Suomessa. Laki ei kuitenkaan tule koskemaan kuin tiettyjen väärinkäytösten, esimerkiksi korruption, paljastajia. Tästä syystä muiden, esimerkiksi epäeettisten väärinkäytösten, kuten potilaan tai kollegan epäasiallisen kohtelun paljastajien, suojelemiseksi tarvitaan muita rakenteita.
Terveydenhuollon rakenteiden, kuten johtamisen, toimintatapojen ja prosessien tulee Wiisakin mielestä tukea ja rohkaista yksilön väärinkäytösten paljastamista ja luoda edellytykset sekä mahdollisuudet epäkohtien esiin nostamiseksi.
– Näiden rakenteiden tulisi myös mahdollistaa eettinen keskustelu sekä tukea eettisesti kestävää toimintaa. Lisäksi tulee olla yhtenäiset toimintamallit väärinkäytösten selvittämiseen ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen terveydenhuollossa. Esimerkiksi yhtenä keinona on luoda avointa ja läpinäkyvää toimintakulttuuria, jolloin väärinkäytökset olisi helppo ottaa puheeksi. Näihin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus tarjoaa hyvän mahdollisuuden, Wiisak pohtii.
Tutkimus on neljäs osatutkimus Wiisakin väitöskirjasta, jossa tarkastellaan whistleblowing-aihetta. Tutkimuksessa kehitetään käsitteellinen malli, jolla pyritään lisäämään ymmärrystä aiheesta, ennaltaehkäisemään ja vähentämään terveydenhuollossa tapahtuvia väärinkäytöksiä sekä tukemaan yksilöitä väärinkäytösten paljastamisessa.
Tutkimusartikkeli “Whistle-blowers – morally courageous actors in health care” on julkaistu Nursing Ethics-lehdessä 21.6.2022: https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/09697330221092341
