Uutuuskirja valottaa Suomi–Namibia-suhteen historiaa koloniaalisessa maailmassa
Vaikka Suomella ei ollut koskaan siirtomaita, Owambon alueen kohtaamisiin ja niistä kertoviin kuvauksiin liittyi uutuuskirjan mukaan erilaisia koloniaalisia piirteitä. Lähetystyöntekijöiden aloittama työ ja kulttuurinen vuorovaikutus rakensi suomalaisten Afrikka-suhteen pohjaa.
Suomen Lähetysseuran kuvakokoelma, Museovirasto.
Turun yliopiston Euroopan ja maailman historian professori Leila Koivunen ja dosentti Raita Merivirta ovat toimittaneet vertaisarvioidun kokoomateoksen Colonial Aspects of Finnish-Namibian Relations, 1870–1990: Cultural Change, Endurance and Resistance (SKS, Studia Fennica Historica 28).
Teos on syntynyt Suomessa, Namibiassa ja Etelä-Afrikassa työskentelevien tutkijoiden yhteistyön ja dialogin tuloksena. Teoksen julkistamistilaisuus järjestetään Helsingissä torstaina 22.8.
Maantieteellisesti toisistaan kaukaisten ja kulttuurisesti erillisten Suomen ja Namibian yhteinen historia alkoi jo vuonna 1870. Suomen Lähetysseura aloitti tuolloin toimintansa nykyisessä Pohjois-Namibiassa Owambon alueella, joka tunnettiin aiemmin Ambomaana.
Owambon asukkaiden elämä muuttui monin tavoin, kun kristinusko, kouluopetus, länsimainen lääketiede, uudenlaiset kulutustuotteet ja sosiaaliset käytännöt tuotiin alueelle ja vakiinnutettiin.
Suomalaisilla lähetystyötekijöillä ja erityisesti Martti Ahtisaarella oli keskeinen rooli Namibian itsenäistymiseen (1990) johtaneessa kehityksessä. Suomalaisilla on yhä erityinen sija monien namibialaisten sydämessä.
Owambo ja Namibia ovat olleet myös Suomelle ja suomalaisille merkityksellisiä. Lähetysseuran pitkäaikaisen työn myötä Suomeen virtasi monenlaista kirjallista ja kuvallista informaatiota sekä esineistöä, jotka muodostivat varhaisen pohjan täkäläiselle Afrikka-kuvalle. Owambo oli pitkään suomalaisten parhaiten tuntema Afrikan alue.
Uusia näkökulmia Suomi-Namibia-suhteeseen koloniaalisessa maailmassa
Teos tekee uuden avauksen Suomi-Namibia-suhteen historian tutkimuksessa, sillä se lähestyy aihetta tuoreista kolonialismin ja antikolonialismin näkökulmista. Kolonialismi-ilmiötä lähestytään kansainvälisen tutkimuksen kentällä viime vuosikymmeninä nousseiden käsitteiden, kuten kulttuurinen kolonialismi ja kolonialismi ilman siirtomaita, avulla.
Kirjassa osoitetaan, että vaikka Suomella ei ollut koskaan siirtomaita, Owambon alueen kohtaamisiin ja niistä kertoviin kuvauksiin liittyi erilaisia koloniaalisia piirteitä. Suomi ja suomalaiset olivat osa koloniaalisten valtasuhteiden ja käsitysten määrittämää maailmaa.
Teoksessa käsitellään suuria kulttuurisia muutoksia, joita suomalaisten toiminta käynnisti Owambon alueella. Tapaustutkimukset avaavat näkymiä moniin aiemmin tutkimattomiin teemoihin. Teoksessa selvitetään, miten ”Ambomaan Agricolanakin” tunnettu Martti Rautanen toi aikanaan Suomeen Owambon asukkaille merkityksellisten valtakivien kappaleita – ja miten niiden palautus takaisin Namibiaan on toteutunut. Kirjassa käsitellään myös esimerkiksi lähetystyön ja tupakanpolton yllättävää suhdetta Owambon alueella.
Lisäksi teoksessa käydään läpi paikallisten nykypäivän pyrkimyksiä säilyttää, elvyttää ja nostaa arvoon alueen perinteistä kulttuuria ja käytäntöjä – näyttävistä hiuslaitteista ja metallikoruista perinteiseen parantamiseen. Lukijalle tarjoutuu tilaisuus perehtyä näihin teemoihin namibialaisten näkökulmasta, namibialaisten tutkijoiden analysoimina.
Kirjassa tarkastellaan myös Owamboa ja yleisemmin Afrikkaa koskevan tiedon muodostumista ja välittämistä Suomessa. Yksi kirjan luvuista paneutuu lähettiperheen Owambosta Suomeen vuonna 1875 tuomaan noin 12-vuotiaaseen kasvattityttö Nanguroshiin. Hän asui Suomessa monta vuotta, kääntyi kristinuskoon ja sai nimen Eva Maria. Esimerkkitapauksissa tutkitaan myös suomalaislapsille suunnattuja lehtikuvauksia Owambon lapsista ja suomalaislasten aiheesta esittämiä kysymyksiä.
Kirjan viimeinen osa pureutuu suomalaisten lähetystyöntekijöiden, diplomaattien ja poliitikoiden osallisuuteen Namibian itsenäistymisprosessissa 1960–1980-luvuilla. Kirjoittajat tarkastelevat esimerkiksi Namibian ensimmäisen presidentin Sam Nujoman näkemyksiä Martti Ahtisaaresta, Suomesta käsin tehtyä solidaarisuustyötä sekä Suomen ulkopolitiikan Namibia-keskusteluja.
Teoksen massiivisena liitteenä on julkaistu Turun yliopiston englannin professori Joel Kuortin laatima Suomi-Namibia-suhteeseen liittyviä tekstejä kokoava bibliografia Oshigwana Hashi Lesha A Bibliography of 150 Years of Writing on Namibia (SKS). Laaja bibliografia sisältää noin 2000 nimikettä, ja se tulee olemaan tärkeä tutkimuksen apu niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
Kokoomateoksen ja bibliografian julkistamistilaisuus järjestetään Helsingissä torstaina 22. elokuuta. Toimittajat ja kirjoittajat esittelevät teoksia Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa (Hallituskatu 1, 2. kerros) kello 16-18. Tapahtuma on kaikille avoin, eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Julkistamistilaisuuden jatkona klo 18–20 Namibian suurlähetystö Helsingissä ja Suomi-Namibia-Seura järjestävät kaikille avoimen Namibian Sankarien päivän tilaisuuden samassa tilassa.
Julkistamistilaisuus on pääosin suomenkielinen. Namibiassa ja Etelä-Afrikassa työskentelevät tutkijat esittelevät omia tutkimuksiaan englanniksi etäyhteyden välityksellä. Tiistaina 27.8. 2024 klo 14.00–15.00 järjestetään pelkästään englanninkielinen esittelytilaisuus.
