Apolloperhosen määrä on pudonnut Saaristomerellä 2000-luvun alusta 2020- luvulle tultaessa alle puoleen. Raju lasku on hälyttävä uhanalaisen lajin kohdalla: Saaristomeren kansallispuisto on ollut apolloperhosen vahvinta aluetta Suomessa. Turun yliopiston ja Metsähallituksen yhteisen tutkimuksen tulokset on otettu heti käyttöön. Metsähallitus on käynnistänyt löydettyjen esiintymien lähisaarilla apollotoukkien ja -perhosten elinympäristöjen kunnostustyöt.
Turun yliopisto tutki vuonna 2019 Metsähallituksen kanssa Saaristomeren kansallispuiston alueella vuonna 2019 saaria, joissa apolloperhosta (Parnassius apollo) esiintyi runsaasti vielä 2000-luvun alussa. Apolloperhosen toukkia havaittiin huomattavasti harvemmilta saarilta kuin aiemmin. Lisäksi toukkia löydettiin vähemmän kuin viime tutkimuksissa.
– Aiempina tutkimusvuosina on myös esiintynyt kannan vaihtelua, mutta koskaan aiemmin apolloperhosen toukkia ei ole löytynyt näin vähän. Karkeasti ottaen tulokset ovat alle puolet aiempien tutkimusvuosien heikoimpien vuosien tuloksista, kertoo ekologian professori Jon Brommer Turun yliopistosta.
Tutkimus tukee EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE -hanketta, jossa Metsähallituksen luontopalvelut kunnostavat saariston avoimia ja puoliavoimia ympäristöjä. Alueiden kunnostuksella pyritään parantamaan muun muassa apolloperhosen elinoloja luomalla ja täydentämällä lajin elinympäristöjen verkostoa.
Turun yliopisto ja Metsähallitus kartoittivat vuonna 2019 alueita, joissa apollon tiedettiin esiintyneen vielä 1990-luvun lopulla ja 2000 luvun alussa.
– Vuonna 2019 säät olivat suosiolliset ja saimme tutkittua paljon enemmän saaria kuin alun perin suunniteltiin. Ehdimme tutkia muutamia saaria, ennen kuin löysin ensimmäisen toukan. Oli riemastuttava kokemus havaita, että lajia löytyy vielä saarilta, kertoo biologian väitöskirjatutkija Jonna Kukkonen Turun yliopiston biologian laitokselta.
Kartoitustyö aloitettiin toukokuussa saarilta, joilta löydettiin aiemmalla tutkimuskerralla runsaasti apollon toukkia.
– Arvelin, että toukat ovat vähentyneet, koska monien perhoslajien kannat ovat heikentyneet viime vuosina, mutta olin silti yllättynyt kuinka autioita saaret nykyään olivat, Brommer sanoo.
Seuraavana kesänä Metsähallitus jatkoi ydinalueen saarien kartoittamista vapaaehtoisten kanssa. Tulokset olivat saman suuntaiset kuin vuonna 2019 suoritetuissa kartoituksissa; apolloperhosien toukkia löytyi edelleen huomattavasti vähemmän kuin pari vuosikymmentä sitten.
– Muutos on todella merkittävä. Vielä 1990-luvun lopulla apolloperhosta esiintyi Suomen alueella eniten Saaristomeren kansallispuiston alueella, mutta nyt lajin tulevaisuus näyttää ankealta, 20 vuotta sitten samalla alueella apollotutkimusta tehnyt filosofian tohtori Marianne Fred kommentoi tuloksia.
Apolloperhosen ainoa ravintokasvi ei ole vähentynyt
Saaria kartoittaessa laskettiin myös isomaksaruohon määriä, jotta voitaisiin tutkia, onko toukkien ravintokasvi vähentynyt alueella. Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium) on Suomessa toukkien ainoa ravintokasvi ja aiempien tutkimuksien perusteella kasvin määrä ja tiheys saarella on merkittävä elinympäristön laadullinen mittari toukkien selviytymiselle saaristossa. Tosin, toisin kuin tutkijat odottivat, isomaksaruoho ei vaikuttanut vähentyneet saarilla verrattuna aiempiin tutkimusvuosiin eli apollon toukilla oli edelleen alueella ravintoa saatavilla.
– Syitä taantumiselle voi olla monia. Ravintoverkot ovat monimutkaisia kokonaisuuksia; esimerkiksi kilpailu ravinnosta tai pedot ovat voinut lisääntyä. Lisäksi ilmastonmuutos on tuonut mukanaan monenlaisia haasteita eri eliöille, kuten kuivuuden ja kuumuuden, pohtii Jonna Kukkonen.
Marianne Fredin mukaan esimerkiksi myös heinittyminen voi toimia esteenä toukkien ravinnonsaannille.
– Perinteisten hoitotoimenpiteiden ja laidunnuksen puute näkyy tiheän ja matalakasvuisen katajan lisääntymisenä saaristossa, pohtii Marianne Fred.
Metsähallituksen suojelubiologi Maija Mussaari muistuttaa, että kartoitusta edeltänyt vuosi 2018 oli poikkeuksellisen kuiva kesä saaristossa
– Kuivuus näkyi niin isomaksaruoho- kuin niitty- ja ketolaikuilla, joten ravinto saattoi olla niukassa apollon toukilla ja aikuisilla perhosilla. Mettä tarjoavia kasveja ei todennäköisesti ollut paljoa tarjolla apolloperhosen lentoaikaan heinäkuussa, Mussaari kertoo.
Kuivuuden on tutkittu vaikuttaneen muun muassa Ahvenanmaalla vuosittain seurattavan täpläverkkoperhosen kantaan. Vaikka täpläverkkoperhosen kanta toipui nopeasti kuivuudesta, kuivuudella on todettu mahdollisesti olevan pidempiaikaisia negatiivisia vaikutuksia perhosiin.
– Niityt ja kedot ovat luonnostaan harvalukuisia karuilla saarilla. Ulkosaariston luotojen kasvillisuus muuttuu hiljalleen ilmastonmuutoksen, rehevöittävän ja happamoitavan laskeuman sekä meren rehevöittävän vaikutuksen vuoksi. Moni tekijä ja etenkin kerrannaisvaikutukset ovat edelleen hämärän peitossa. Elinympäristöjen hoito onkin erityisen tärkeää, koska siten pystymme torjumaan näitä vaikutuksia. Tavoitteena on hyväkuntoisten luontotyyppien eheä verkosto, joka auttaa lajistoa siirtymään uusille alueille kuumuuden tai kuivuuden tieltä, sanoo Maija Mussaari.
Pitkäaikaisten tutkimusten tärkeys korostuu
Kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut apolloperhosen kannan merkittävä taantuminen ja taantumisen syiden löytäminen korostavat pitkäaikaisten tutkimusten tärkeyttä.
– Toukat esiintyvät vain parisen kuukautta alkukesästä eli aikaa on vähän ja tutkittavaa paljon. On hienoa, että meillä on käytössämme aiempien tutkimusten tulokset, jotta voimme osoittaa muutoksen perhosen kannassa. Mahtavaa olisi toki, jos meillä olisi käytössä eheä aikasarja useammalta vuodelta, jolloin taantuminen olisi voitu havaita jo aiemmin ja voisimme tutkia mikä on muuttunut apollon elinympäristön olosuhteissa, Jonna Kukkonen miettii.
– Tulevaisuuden kannalta on tärkeää jatkaa tutkimuksia ja toistaa kartoituksia, jotta voisimme varmistua, onko perhoskannan taantuminen tilapäistä vai pidempikestoista, sanoo Jon Brommer.
– Tutkimuksen tulokset otettiin heti käyttöön ja elinympäristöjen kunnostustyöt on aloitettu apolloesiintymien lähisaarilla. Lisäksi vapaaehtoiset ja Metsähallitus jatkavat saarien kartoittamista lähivuosina. Paljon on tehty ja lisää tehdään eri projektien muodossa apollon hyväksi, kertoo Maija Mussaari.
Jonna Kukkosen tavoitteena on myös jatkaa tutkimuksia apolloperhosesta väitöskirjaksi asti.
– Toivon pystyväni dokumentoimaan kunnostustöiden tuloksia ja niiden mahdollisia positiivisia vaikutuksia apolloperhosen kantaan Saaristomerellä. Lisäksi pyrin selvittämään Paraisilla apolloperhoselle tärkeitä elinympäristön tekijöitä, joita voitaisiin hyödyntää käytännön suojelutöissä. Aion myös tarkastella kunnostustöiden sosiaalisia merkityksiä paikallisiin sidosryhmiin, Kukkonen kertoo.
Tutkimus on tehty osana EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE hanketta. Tutkimusta on rahoittanut myös Societas pro Fauna et Flora Fennica. Väitöskirjatutkimusta rahoittavat Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, Otto A. Malmin lahjoitusrahasto ja Turun yliopisto.
Lisätietoja:
Turun yliopiston biologian tohtorikoulutettava Jonna Kukkonen, jonna.m.kukkonen@utu.fi
Metsähallituksen suojelubiologi Maija Mussaari, maija.mussaari@metsa.fi, puh. 0206394681