Turun yliopiston ja Turun yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa selvitettiin ataksian alkuperää aivoissa aivoverenkiertohäiriöön sairastuneilla potilaita. Tutkituista aivoverenkiertohäiriöistä huomattava määrä sijaitsi pikkuaivojen ulkopuolella.
Tuoreessa Turun yliopiston ja TYKSin tutkijoiden tutkimuksessa havaittiin, että vastoin nykyistä lääketieteen oppikirjatietoa yli puolet ataksiaa aiheuttaneista aivoverenkiertohäiriöistä sijaitsi kokonaan pikkuaivojen ja pikkuaivovarsien ulkopuolella. Nämä aivoverenkiertohäiriöt kuitenkin paikantuivat aivoverkostoon, joka kytkeytyy pikkuaivoihin.
Ataksia on yleinen neurologinen oireisto, jolle ominaista on tahdonalaisten liikkeiden koordinaation vaikeus. Ataksiaa esiintyy useissa neurologisissa sairauksissa, kuten aivoinfarktin, MS-taudin, hermoston rappeumasairauksien tai pitkäaikaisen alkoholinkäytön seurauksena. Hoitokeinot ataksiaan ovat toistaiseksi vähäiset.
– Ataksia on yleisesti mielletty aiheutuvan pikkuaivojen tai näitä muuhun keskushermostoon suoraan yhdistävien rakenteiden paikallisesta vauriosta. Sitä on kuitenkin havaittu esiintyvän myös ilman näiden rakenteiden vauriota, mikä jättää sen neurobiologiset mekanismit osin epäselväksi, kertoo Turun yliopiston neurologian professori Juho Joutsa.
Joutsan johtamaan tutkimukseen otettiin mukaan 197 äkillisen aivohalvauksen saaneesta potilaasta, joita hoidettiin TYKS Neurokeskuksessa. Potilaista 18 %:lle (n=35/197) kehittyi raaja-ataksia välittömästi aivoverenkiertohäiriön aiheuttaman aivokudoksen vaurion seurauksena. Tutkijoiden yllätykseksi näistä potilaista kuitenkin vain alle puolella (46 %) aivoinfarkti vaurioitti pikkuaivoja tai aivovarsia.
Uusi kuvantamistekniikka auttaa paikantamaan vauriot aivoverkostoon
Turun yliopiston väitöskirjatutkijat Oliver Liesmäki ja Jaakko Kungshamn kollegoineen ratkoivat tätä mysteeriä hyödyntämällä verrattain uutta Harvardin yliopistossa kehitettyä aivokuvantamistekniikkaa, jonka avulla aivoverenkiertohäiriön aiheuttamat vauriot voidaan paikantaa aivoverkostoihin anatomisten rakenteiden sijaan.
Tutkijat osoittivat, että ataksiaa aiheuttaneet aivoverenkiertohäiriöt paikantuivatkin aivoverkostoon, joka ulottuu laajalti eri aivojen osiin. Tämän verkoston solmukohtia ovat molempien pikkuaivopuoliskojen hammastumake (nucleus dentatus), pallotumake (nucleus globosus) ja tulppatumake (nucleus emboliformis).
Lopuksi tutkijat testasivat tunnistamansa aivoverkoston ennustearvoa erillisessä 96 aivoinfarktipotilaan aineistossa ja osoittivat, että verkostoon osuvat aivoinfarktit todella ennustivat raaja-ataksian kehittymistä näillä potilailla.
Tutkimuksen löydökset muuttavat käsitystä ataksian hermostollisista mekanismeista ja tulevat heijastumaan myös lääketieteen perusopetukseen.
– Ataksia on myös mahdollinen haittavaikutus toiminnallisessa neurokirurgiassa, ja ataksiaverkoston paikantaminen saattaakin jatkossa auttaa näiden hoitomuotojen kehittämisessä entistä turvallisemmiksi, sanoo Liesmäki.
Tutkimustulokset julkaistiin yhdessä neurologian alan arvostetuimmista tiedelehdistä, Neurology-lehdessä 29.8.2024.
Lisätietoja:
Tohtorikoulutettava LL, DI Oliver Liesmäki, holies@utu.fi
Professori LT Juho Joutsa, jtjout@utu.fi
