Silakan lisääntymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu Turun yliopistossa jo 40 vuoden ajan. Ennen videotallennetta kutevista kaloista oli vain yksi tieteellisesti dokumentoitu havainto Ruotsista vuodelta 1982.
Silakan kututapahtuma saatiin ensimmäisen kerran kuvatuksi videolle Airistolla. Ainutlaatuisen videotallenteen silakan kututapahtumasta tallensi Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusryhmä, joka oli kutupaikalla tekemässä seurantaa silakan lisääntymisalueiden tilasta. He kuvasivat tapahtuman vedenalaisen kauko-ohjattavan ROV- eli remotely operated vehicle -robottikameran avulla. Sillä kartoitetaan Saaristomerellä silakan kutupohjia ja niiden nykytilaa, joka on rehevöitymisen johdosta huolestuttavan heikko etenkin sisäsaaristossa.
Silakan lisääntymistä on tutkittu useissa Itämeren maissa kymmeniä vuosia, mutta kutevista kaloista on saatavilla ainoastaan yksi tieteellisesti dokumentoitu havainto Ruotsin rannikolta vuodelta 1982. Tällöinkin kutua kuvailivat sukeltajat ainoastaan näkemänsä perusteella eikä kalojen ominaisuuksista tai kutukäyttäytymisestä saatu kovinkaan yksityiskohtaisia tietoja. Uudelta videotallenteelta sen sijaan on mahdollista saada kutupaikan tilatietojen lisäksi myös tarkkoja tietoja kalojen käyttäytymisestä, sillä noin kaksi tuntia kestäneen kuvauksen aikana kutupaikalla todennettiin muun muassa vene- ja laiva-aallokon vaikutuksia sekä muiden kalalajien aiheuttamia häiriöitä.
– Tutkijat voivat hyödyntää tietoja kalojen käyttäytymistä koskevan perustutkimuksen ohella esimerkiksi silakan kutupaikkojen kunnostuksissa, joille on tarvetta kautta rannikon, kututapahtumaa seuraamassa ollut erikoistutkija Katja Mäkinen Turun yliopistosta kertoo.
40 vuotta silakan lisääntymistutkimusta Saaristomerellä
Silakan lisääntymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu ja seurattu Saaristomerellä 1980-luvun alusta lähtien. Kuluva vuosi on 40. vuosi, kun tutkijat keräävät silakkanäytteitä sisäsaariston kutupaikoille pystytetyistä silakkarysistä.
Seurantajakson aikana on dokumentoitu useita muutoksia niin kutevien silakoiden ominaisuuksissa kuin kutualueiden tilassakin. Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusrysistä on kerätty tänä vuonna noin 1000 silakkaa, jotka ovat keskimäärin olleet noin 15,5 senttimetrin pituisia. Pituus vastaa tutkimuksissa havaittua pitkäaikaista trendiä kalojen koon pienenemisestä.
– Tutkimus jatkuu seuraavaksi kalojen iänmäärityksellä. Sisäsaaristoon keväisin saapuvat silakkaparvet ovat erikokoisia ja -ikäisiä kaloja sisältäviä sekaparvia. Seurantamme perusteella pääosa kutevista silakoista on 2–7-vuotiaita, mutta vanhimmat yksilöt voivat saavuttaa jopa 30 vuoden iän, Mäkinen kertoo.
Sisäsaaristossa tehty seuranta viittaa myös siihen, että silakan kutu keskittyy alueella nykyisin pääasiallisesti toukokuuhun, kun seurantajakson alussa kutujakso ylettyi selvemmin huhtikuun alusta aina heinäkuun loppupuolelle asti. Silakan kudun tiedetään nykyisin esiintyvän myös matalammalla pohjakasvillisuudessa tapahtuneiden muutoksien takia.
– Matalammassa vedessä kehittyvät silakan munat altistuvat kovemman aallokon lisäksi myös korkeammille lämpötiloille, millä on tutkimustemme mukaan vaikutusta lisääntymisonnistumiseen sekä kuoriutuvien poikasten ominaisuuksiin. Rannikkovesiemme tilalla on siten suuri merkitys silakan kuin myös muunkin kalaston koostumuksen sekä uusiutumiskyvyn kannalta, Mäkinen kertoo.
>> Katso Youtubesta kututapahtumasta tallennettu video, johon on koottu parhaat palat kahden tunnin materiaalista. Lisäksi videolla näkyy kalojen parveilua ja rehevöitynyttä, rihmalevien peittämää pohjaa, jota on kuvattu edellisenä päivänä toisella kutupaikalla.
>> Kuva: Kuvakaappaus Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusryhmän kuvaamasta kutuvideosta
