Kansainvälinen tutkimusryhmä tarkasteli saksanhirvien käyttäytymisen yksilöllisiä eroja. Tutkijat saivat selville, että joukko havaittuja käyttäytymismalleja muodosti persoonallisuuden osa-alueen, jonka he nimesivät itseluottamukseksi ja aggressiivisuudeksi.
On yleisesti tiedossa, että yksittäiset ihmiset käyttäytyvät johdonmukaisesti toisistaan eroavalla tavalla, ja näitä käyttäytymiseroja kutsutaan persoonallisuudeksi. Muiden lajien tutkimus aina hyönteisistä norsuihin on osoittanut, että persoonallisuus on yleinen ilmiö luonnossa, ja se on yhteydessä moniin elinkierron eli eliön koko elämänkaaren tapahtumiin.
Tutkimusryhmän jäsenet ovat Turun yliopistosta, tšekkiläisestä Czech University of Life Sciences Prague -yliopistosta ja itävaltalaisesta University of Vienna -yliopistosta. Ryhmän johtavana tutkija toimi Bruno Esattore Institute of Animal Science in Prague -yliopiston etologian laitokselta. Ryhmä selvitti vankeudessa elävien saksanhirvien persoonallisuutta kehittämänsä kysymyslomakkeen avulla sekä havainnoi niiden käyttäytymistä.
Tutkijat tunnistivat erillisen, itseluottamukseen ja aggressiivisuuteen liittyvän persoonallisuuspiirteen Osa tämän piirteen muodostavista käyttäytymismalleista oli mielenkiintoisesti yhteydessä saksanhirvien dominointikäyttäytymiseen. Tutkimus julkaistiin äskettäin Behavioural Processes -lehdessä.
– Monet persoonallisuustutkimukset ovat keskittyneet kädellisiin, lintuihin, kenttäsirkkoihin ja kaloihin. Euroopan ikonisimpiin nisäkkäisiin lukeutuvan saksanhirven persoonallisuuden rakenteesta on tähän mennessä tiedetty vain vähän, vaikka niiden biologiaa on tutkittu paljon, ja ne ovat yhä suositumpia maataloudessa, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja, tohtorikoulutettava Bruno Esattore.
Persoonallisuuteen liittyvät tiedot kerättiin käyttämällä uutta kysymyslomaketta, jonka avulla kokeneet tarkkailijat arvioivat 15 eri käyttäytymisen osa-aluetta asteikolla 1–5. Asteikossa 1 tarkoitti, että saksanhirvi ei käyttäytynyt tällä tavoin juuri koskaan ja 5 tarkoitti, että se käyttäytyi niin useimmiten.
– On erittäin mielenkiintoista, että yksilöiden väliset erot, joita ei ole tähän mennessä juuri tutkittu tai joita on jopa pidetty häiritsevinä, ovat lopulta niitä piirteitä, jotka ovat merkityksellisiä, kun yritämme selvittää näiden eläinten persoonallisuutta, kertoo tohtorikoulutettava Laura Saggiomo metsätalouden ja metsätieteiden tiedekunnasta Czech University of Life Sciences Prague -yliopistosta.
– Nämä löydökset ovat jännittäviä, mutta eivät tietenkään edusta kokonaiskuvaa siitä, miten persoonallisuus tulee esiin saksanhirvissä, sanoo tutkijatohtori Vedrana Šlipogor eläintieteen laitokselta University of South Bohemia -yliopistosta Budweissista, Tšekistä.
Tutkimusryhmä laati kysymyslomakkeen huolella, mutta arvioinneissa saksanhirvien tarkkailijat eivät olleet kovin selvästi samaa mieltä suurimmasta osasta 15 tarkkaillusta käyttäytymisen osa-alueesta.
– Tämä oli yllättävä tulos ja osoitti, että meidän tulee olla tarkkoja laatiessamme käyttäytymisen kuvauksia sekä ottaa huomioon tarkkailijoiden tulkinnat käyttäessämme kysymyslomakemuodossa olevia arviointeja eläinten käyttäytymisestä tieteellisissä tutkimuksissa, Šlipogor jatkaa.
Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa tutkijat yhdistivät nämä löydökset urossaksanhirvien välisessä kanssakäymisessä esiintyvään dominanssiin uroksista koostuvissa ryhmissä.
– Emme löytäneet yhteyttä hirvien dominoinnin ja persoonallisuuden välillä, mutta dominointi oli yhteydessä joihinkin arvioituihin käyttäytymisen osa-alueisiin, mikä osoitti, että persoonallisuuskysymyksemme käsittelivät biologisesti merkityksellistä variaatiota, Esattore sanoo.
Tutkimukset, joissa on tutkittu eläintarhoissa tai erilaisissa laitoksissa tai tarhoissa pidettyjä eläimiä, ovat osoittaneet, että eläinten yksilöllisten luonteenpiirteiden ja persoonallisuuksien tunteminen voi auttaa oikean strategian löytämisessä niiden hyvinvoinnin takaamiseksi.
– Persoonallisuutta ei ole laajalti otettu huomioon hyvinvointiin liittyvissä päätöksissä, mutta viime aikoina se on saanut yhä enenevissä määrin huomiota. Me uskommekin, että tämän kaltaiset tutkimukset voivat auttaa eläimistä huolehtimisen ja eläinten hyvinvoinnin edistämisessä, päättää Martin Seltmann Turun yliopiston biologian laitokselta.
> Artikkeli on julkaistu Behavioural Processes -journaalissa
