Turun ja Helsingin yliopistojen tutkijat ovat todenneet, että naiset liittyivät todennäköisemmin vapaaehtoisiksi Lotta Svärd -järjestöön, jos heillä oli veljiä tai aviomiehiä armeijan palveluksessa. Tuloksesta voidaan päätellä, että siteen muodostuminen suuriin ja usein kuvitteellisiin yhteisöihin, kuten kansallisvaltioon tai uskonnollisiin ryhmiin voi perustua evoluution luomiin psykologisiin mekanismeihin, joiden tarkoitus on lisätä yhteistyötä lähisukulaisten välillä. Tutkimus perustuu toisen maailmansodan aikana Suomen Karjalasta evakuoitujen ihmisten elämään liittyvään aineistoon.
On väitetty, että yksilöt voivat kokea sukulaissuhteen kaltaisia siteitä yksilöihin, jotka eivät ole heille sukua ja joiden kanssa he ovat olleet tekemisissä vain vähän tai eivät laisinkaan, muuttamalla nämä psykologisesti geneettisiksi sukulaisiksi. Kyseinen prosessi on havaittavissa, kun sukulaisuutta osoittavia termejä käytetään sellaisen ryhmän jäsenistä, jotka eivät ole toisilleen sukua (esimerkiksi ’veljesjoukko’). Tällaisen ’sukulaisuuspsykologian’ avulla on usein pyritty selittämään, miksi miehet ovat valmiita uhraamaan sodassa niin paljon ryhmänsä jäsenten puolesta ilman suoria perhesuhteita näihin tovereihin.
– Vaikka tiedämme paljon miesten uhrauksiin johtavista olosuhteista, tiedämme huomattavasti vähemmän naisten suhtautumisesta muiden ryhmien synnyttämiin uhkiin yleisellä tasolla ja vieläkin vähemmän olosuhteista, jotka todennäköisesti saavat heidät uhrautumaan ryhmän puolesta, sanoo evoluutiobiologi Robert Lynch Turun yliopistosta.
Lynch on Turun ja Helsingin yliopistojen toteuttaman uuden tutkimuksen johtava kirjoittaja. Tutkijoiden mukaan tämä tutkimus tarjoaa todisteita siitä, että havaitut lähipiiriin kohdistuvat uhat voivat vaikuttaa naisten ryhmäsidoksiin.
Tutkijoiden mukaan nämä tulokset voi olla helpointa hahmottaa sukulaisvalintana tunnetun käsitteen puitteissa: sen mukaan kaikki eliöt – myös ihmiset – tekevät todennäköisemmin uhrauksia lähisukulaistensa (esimerkiksi sisarusten tai lasten) kuin ei-sukulaisten puolesta.
Tutkimus tarjoaa näkökulman olosuhteisiin, joissa naiset päätyvät pitämään perheenjäseninään sellaisia ryhmän jäseniä, jotka eivät ole heille verisukua, ja luomaan näihin vahvat siteet. Tutkijat esittävät, että naisten keskuudessa uhrautumiseen saattaa vaikuttaa erityisen paljon tieto perheenjäseniin mahdollisesti kohdistuvasta vaarasta.
– Tämä tutkimus tukee evoluutiopsykologien ja antropologien keskuudessa laajalti vallitsevaa näkemystä siitä, että ryhmäjäsenyys on syntyisin psykologisesta sopeutumisesta, jonka tarkoituksena on helpottaa yhteistyötä sukulaisten kesken vaikeuksien edessä, sanoo tutkimushanketta johtava tutkija John Loehr Helsingin yliopistosta.
Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että konfliktitilanteissa sukulaisiin kohdistuva uhka on se tekijä, joka erityisesti naisten keskuudessa synnyttää halun uhrautua omaan ryhmään kuuluvien perheenjäseninä pidettyjen yksilöiden puolesta.
– Sukulaisuuspsykologia voi selittää, miksi naiset uhrautuvat laajemman yhteisön puolesta kohdatessaan voimakkaan ulkopuolisen uhan ja kokiessaan sukulaistensa olevan vaarassa. Toisin sanoen naiset saattavat olla herkempiä muiden ryhmien muodostamille uhille, jotka kohdistuvat nimenomaan perheenjäseniin; ’sisarjoukko’ muodostuu todennäköisemmin lähisukulaisiin kohdistuvan yhteisen uhan edessä, sanoo Lynch.
Tutkijat huomauttavat, että tuloksia on syytä tulkita harkiten ja lisätutkimuksia tarvitaan tarkkojen ilmiöön liittyvien mekanismien määrittämiseksi. Huomattavasti yleisemmän tason tulkintana kuitenkin on, että naisten keskuudessa ryhmään kuuluminen saattaa perustua enemmän perheenjäseniin kohdistuviin uhkiin, jotka puolestaan synnyttävät kokemuksen yhteisestä biologiasta muiden uhattuun ryhmään kuuluvien ei-verisukulaisten kanssa.
Lotta Svärd -järjestö mahdollisti hypoteesien testaamisen
Tämän tutkimuksen toteutuksessa hyödynnettiin poikkeuksellisen hyvin dokumentoitua aineistoa, joka käsittelee toisen maailmansodan aikana Suomen Karjalasta evakuoitujen ihmisten elämää. Tavoitteena oli tutkia eri tekijöiden positiivista suhdetta siihen, kuinka todennäköisesti naiset liittyivät vapaaehtoisina Lotta Svärd -järjestöön.
Marraskuun 30. päivänä vuonna 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, mikä merkitsi Talvisodan alkua ja Karjalan väestön evakkomatkaa läntiseen Suomeen. Noin 60 prosenttia evakoista kuitenkin palasi Karjalaan, kun Suomi sai alueen väliaikaisesti takaisin hallintaansa vuosiksi 1942–1944. Monet karjalaisnaiset liittyivät Lotta Svärd -järjestöön, jonka tehtävänä oli tukea sotivia joukkoja toimimalla sairaanhoitajina, ilmavalvontalottina ja messihenkilöstönä sekä muissa avustavissa tehtävissä. Vuoteen 1944 mennessä järjestöön kuului 221 000 vapaaehtoista, mikä kattoi noin 10 prosenttia Suomen naisväestöstä.
Aineistossa esiintyvien vapaaehtoisten ikä vaihteli seitsemän ja 65 ikävuoden välillä ja heillä oli kullakin erilainen perhetausta (esimerkiksi yksin elävä, naimisissa, mies ollut sodassa, sisaria, veljiä, poikia ja tyttäriä). Taustojen erilaisuuden ja järjestöön kuulumisen ehdottoman vapaaehtoisuuden vuoksi tutkijat pystyivät testaamaan muutamia naisiin kohdistuvan sukulaisuuspsykologian keskeisiä hypoteeseja.
Robert Lynchin, Virpi Lummaan ja John Loehrin kirjoittama tutkimusartikkeli “Self sacrifice and kin psychology in war: threats to family predict decisions to volunteer for a women's paramilitary organization” (Uhrautuminen ja sukulaisuuspsykologia sodassa: perheeseen kohdistuvat uhat ennakoivat päätöksiä liittyä vapaaehtoiseksi naisten puolisotilaalliseen järjestöön) on tällä hetkellä painossa ja se julkaistaan Evolution & Human Behavior -tiedejulkaisun seuraavassa osassa. Avoin julkaisu löytyy osoitteesta: https://doi.org/10.1016/j.evolhumbehav.2019.06.001
Lisätietoja:
Tutkimuskoordinaattori, PhD John Loehr
Helsingin yliopisto
p. 050 436 6672 tai 050 415 1726
john.loehr@helsinki.fi
Post doc -tutkija Robert Lynch
Turun yliopisto
p. +1-929-218-6646
robertflynch@gmail.com
HK
Kuva: Htm
