Suomalaiset naiset saavat lapsia paitsi myöhemmällä iällä, myös vähemmän kuin aikaisemmin. Ennusteiden perusteella lopulliset lapsiluvut pienenevät selvästi.
Suomessa naiset ovat saaneet viime vuosikymmeninä lapsia myöhemmällä iällä kuin aikaisemmin, mutta lopulliset lapsiluvut ovat pysyneet suhteellisen suurina ja vakaina. Lasten saaminen on siis pikemminkin lykkääntynyt kuin vähentynyt. Vuoteen 2010 asti naiset saivat yhä useammin lapsia yli 30-vuotiaina.
Vuoden 2010 jälkeen 30–39-vuotiaiden naisten lastensaanti kuitenkin väheni ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun. Samaan aikaan myös alle 30-vuotiaiden naisten lastensaanti väheni aiempaa nopeammin.
– Vuoden 2010 jälkeen lastensaanti on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä lukuun ottamatta yli 40-vuotiaita naisia, sanoo väitöskirjatutkija Julia Hellstrand Helsingin yliopistosta. – Siitä todennäköisesti seuraa, että lapsia syntyy naisten koko elinaikana vähemmän kuin aikaisemmin.
Ennuste: lopullinen lapsiluku pienenee merkittävästi ensimmäistä kertaa kolmeen vuosikymmeneen
Suomessa kokonaishedelmällisyys laski 2010-luvulla voimakkaasti: vuonna 2010 naista kohden syntyi 1,87 lasta, vuonna 2019 vain 1,35. Kokonaishedelmällisyysluku on mittarina kuitenkin altis muutoksille lastensaannin ajoituksessa, eikä se kerro suoraan lopullisesta lapsiluvusta. Kokonaishedelmällisyysluvun pieneminen voi olla seurausta siitä, että naiset saavat lapsia myöhemmällä iällä kuin aikaisemmin.
FLUX-hankkeen tutkijat ennustivat lopullisia lapsilukuja vielä lastensaanti-iässä oleville naisille. Ennusteiden perusteella naisten lopullinen lapsiluku pienenee Suomessa merkittävästi ensimmäistä kertaa kolmeen vuosikymmeneen.
– Laskun voimakkuus riippuu ennustemenetelmästä ja sen taustalla olevista oletuksista. Joka tapauksessa lopullinen lapsiluku naista kohden laskee todennäköisesti lähes kahdesta lapsesta selvästi alle 1,75:n, Hellstrand sanoo.
Ensimmäisiä lapsia syntyy aiempaa vähemmän
Valtaosa 2010-luvun syntyvyyden laskusta johtuu siitä, että yhä harvemmat naiset saavat ensimmäisen lapsen. Myös toisia ja kolmansia lapsia syntyi 2010-luvulla aiempaa vähemmän.
– Ensimmäisten lasten vähentyminen viittaa siihen, että jos syntyvyyteen halutaan vaikuttaa, tarvitaan muitakin keinoja kuin pelkästään olemassa oleville lapsiperheille suunnatut yhteiskunnan tuet. Lisäksi on tärkeää yrittää tukea esimerkiksi taloudellisesti epävarmassa asemassa olevien nuorten perheen perustamista, sanoo tutkijatohtori Jessica Nisén Turun yliopistosta.
Tutkimus on osa Muuttuva perheenmuodostus – Syyt, seuraukset ja mahdolliset tulevaisuudet (FLUX) -hanketta, jota rahoittaa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto (STN). FLUX-hankkeessa etsitään tutkimukseen perustuvia ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa ja sopeutua syntyvyyden muutoksiin sekä väestön ikääntymiseen. Tavoitteena on suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden parantaminen.
Fakta: Eri mittarit antavat syntyvyydestä erilaisen kuvan
- Lopullinen lapsiluku tarkoittaa sitä lasten lukumäärää, jonka tiettynä ajanjaksona (esimerkiksi 1970-luvulla) syntyneet naiset keskimäärin saavat elämänsä aikana.
- Lopullinen lapsiluku voidaan mitata vasta lastensaanti-iän lopussa (esimerkiksi 44-vuotiailla naisilla). Siksi kestää pitkään, ennen kuin tällä hetkellä lastensaanti-iässä olevien naisten lopullista lapsilukua voidaan arvioida tarkasti.
- Syntyvyyden ajantasaista kehitystä tarkastellaan usein kokonaishedelmällisyysluvulla. Se laskee yhteen eri ikäryhmien hedelmällisyysluvut tiettynä vuonna ja arvioi, kuinka monta lasta naiset saisivat koko elinaikanaan, jos ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut pysyisivät samoina kuin kyseisenä vuonna.
- Kokonaishedelmällisyysluku on altis muutoksille lastensaannin ajoituksessa, vaikka lopullinen lapsiluku pysyisi vakaana. Kokonaishedelmällisyysluvun lasku voi olla seurausta joko lastensaannin lykkäämisestä, lopullisen lapsiluvun pienenemisestä tai niistä molemmista.
Lisätietoja:
väitöskirjatutkija Julia Hellstrand, Helsingin yliopisto, 050 513 3078, etunimi.sukunimi@helsinki.fi
tutkijatohtori Jessica Nisén, Turun yliopisto, 050 532 5030, etunimi.sukunimi@utu.fi
