Luokanopettajat tasapainoilevat monenlaisissa suhdeverkostoissa hahmottaessaan omaa työtään. Turun yliopiston kasvatustieteiden tutkijat havaitsivat luokanopettajien rakentavan toimijuuttaan vuorovaikutuksessa kollegoidensa näkemyksiin, median esille nostamiin yleisiin näkemyksiin sekä tutkittuun tietoon.
– Aikaisempi tutkimus osoittaa, että opettajien toimijuus syntyy osana mahdollistavia ja rajoittavia rakenteita. Päätimme hyödyntää relationaalista sosiologiaa tutkiaksemme tarkemmin, millaisissa suhteissa opettajien toimijuus rakentuu, sanoo väitöskirjatutkija Mirva Heikkilä.
Toimijuus on viime vuosikymmeninä noussut keskeiseksi tutkimuskohteeksi työelämän oppimisen tutkimuksissa. Käsite viittaa mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan työhönsä. Opettajien toimijuustutkimus tarkastelee opettajien roolia aktiivisina toimijoina sekä omassa työssään että laajemminkin koulutuksen ja yhteiskunnan uudistumisessa.
Tutkimuksen aineistona on luokanopettajien haastatteluja, joissa luokanopettajat kertovat koulutuksestaan ja työstään. Analyysimenetelmät olivat kerronnallisia: myötä- ja vastakertomusten paikantamisen avulla tutkittiin, miten toimijuudesta neuvoteltiin selittämällä ja perustelemalla omia kantoja.
Toimijuus ilmeni tutkimuksessa kolmenlaisissa suhteissa: poliittisissa, kulttuurisissa ja episteemisissä.
Poliittiset suhteet koskivat yhteiskunnan muutosta muun muassa digitalisaation ja monikulttuurisuuden muodossa. Opettajat rakensivat toimijuuttaan kuvittelemalla, miten kollegat suhtautuvat näihin asioihin ja haastattelun aikana ikään kuin neuvottelivat mielessään heidän kanssaan.
Kulttuurisissa suhteissa oli kyse erityisesti kuvasta, jonka media oli luonut opettajan työstä. Opettajat löysivät toimijuutta vastustaessaan vallalla olevaa negatiivista kuvaa, mutta toisaalta ajautuivat miettimään melko paljon, mitä muut heidän työstään ajattelevat.
Episteemiset suhteet koskivat tietoa ja sen tuottamista. Opettajat arvostivat tutkimusperustaista koulutustaan ja kertoivat sen tuottavan osaamista, mitä olisi mahdotonta saavuttaa pelkällä työkokemuksella. Toimijuutta toikin oman koulutuksen näkyväksi tekeminen.
– Tutkimus auttaa kytkemään opettajankoulutusta entistä paremmin ajankohtaisiin, opettajia mietityttäviin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin ilmiöihin. Tutkimus toi myös esille, miten opettajankoulutuksessa on tarpeen tukea henkilökohtaisen suhteen rakentumista kasvatustieteelliseen tietoon ja sen tuottamiseen, Heikkilä toteaa.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu British Journal of Sociology of Education -lehdessä, ja artikkelin kirjoittajat ovat Heikkilän lisäksi Tuike Iiskala, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann ja Anu Warinowski Turun yliopistosta. Tutkimusjulkaisu on osa Heikkilän esitarkastuksessa olevaa väitöskirjaa, joka keskittyy toimijuuden rooliin teorian ja käytännön yhteensovittamisessa opettajankoulutuksessa.
