Turun yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, miten aineellisen puutteen (tinkiminen ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahanpuutteen vuoksi) kokemukset vaihtelivat vuosina 2013−2015, 2018 ja 2020 työssäkäyvien, osa-aikaisesti työssäkäyvien tai osa-aikaisesti eläkkeellä olevien, opiskelijoiden, työttömien, työkyvyttömien ja eläkeläisten keskuudessa. Tulosten perusteella erot ryhmien välillä olivat suurimmillaan vuonna 2018. Suurempia eroja selitti yleisempi lääkkeistä tinkiminen osana aineellista puutetta. Kasvaneiden erojen taustalla on todennäköisesti sekä heikentynyttä maksukykyä että kasvaneita terveysmenoja ajanjaksolle kohdistuneiden säästötoimien johdosta.
Aineellinen puute oli yleisintä työttömillä ja työkyvyttömillä ja harvinaisinta eläkeikäisillä ja kokoaikaisesti työssä olevilla. Naiset kokivat aineellista puutetta yleisemmin kuin miehet. Vuonna 2018 etenkin työkyvyttömien miesten ja naisten, työttömien naisten sekä osa-aikatyössä tai osa-aikaeläkkeellä olevien miesten aineellisen puutteen kokemukset olivat yleisempiä kuin aiempina tutkimusvuosina, mikä heikensi heidän suhteellista asemaansa entisestään. Lääkkeistä tinkiminen kustannussyistä oli näissä ryhmissä useammin osa koettua aineellista puutetta.
Työttömillä ja työkyvyttömillä on työssä käyviä yleisemmin terveysongelmia ja sitä kautta suurempi tarve lääkkeille ja terveydenhuollon palveluille. Näissä ryhmissä moni myös todennäköisesti altistui omavastuukorotusten ja sosiaalietuuksien leikkausten vaikutuksille samanaikaisesti.
Pääministeri Juha Sipilän hallituskauden aikana (2015−2019) toteutettiin useita säästötoimia, jotka kohdistuivat terveydenhuollon maksuihin ja sosiaalietuuksiin. Lääkkeiden, terveydenhuollon matkojen, yksityisen hoidon ja julkisen terveydenhuollon omavastuita ja asiakasmaksuja korotettiin. Aiemman selvityksen mukaan lakimuutokset heikensivät perusturvan tasoa etenkin työttömillä indeksileikkausten ja aktiivimallin myötä.
Jatkossa terveydenhuollon ja lääkkeiden omavastuukorotusten vaikutuksia on syytä arvioida osana toimenpiteiden kokonaisuutta huomioiden samanaikaiset muutokset kotitalouksien maksukyvyssä. Etenkin säätötoimien vaikutusten kasautumiseen heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleviin tulisi kiinnittää huomiota.
Tutkimuksen toteutus
Aineistona käytettiin vuosina 2013, 2014, 2015, 2018 ja 2020 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämiä väestökyselyjä Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus ATH sekä Kansallinen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSote. Tilastomenetelmänä käytettiin multinomiaalista logistista regressiota.
Tutkimus perustui poikkileikkausasetelmaan, joten syy-seuraussuhdetta politiikkatoimien ja aineellisen puutteen kokemusten muutosten välillä ei voida sen perusteella varmentaa. Tulokset täydentävät kuitenkin rekisteritutkimuksiin perustuvaa tietoa tuomalla esiin ihmisten omia kokemuksia.
