Kyselytuntien televisiointi lisäsi kansanedustajien paikallaoloa sekä hallitus-oppositio -jännitteitä, mutta ei lisännyt oikeiston ja vasemmiston välistä polarisaatiota eduskuntapuheessa
Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimusryhmä on tutkinut eduskunnan kyselytuntien televisioinnin vaikutusta kansanedustajien käyttäytymiseen, erityisesti siihen miten he puhuivat kyselytunneilla.
Tutkimusasetelma perustuu siihen, että vuonna 1989 YLE alkoi televisioida joka kuukauden ensimmäisen eduskunnan kyselytunnin, mutta muita kyselytunteja ei televisioitu vuoteen 2007 saakka. Näin ollen ei-televisioidut kyselytunnit toimivat verrokkiryhmänä televisioiduille kyselytunneille ja tutkijat pystyvät vertaamaan käyttäytymisen muutosta eri ryhmien välillä.
Tutkimuksen keskeisenä aineistona toimi kyselytuntien digitoitu puheaineisto. Tutkimuksessa mitattiin eri ryhmien välisiä puhe-eroja (puheen polarisaatiota) tarkastelemalla kuinka hyvin käytettyjen sanojen perusteella voidaan tilastollisesti ennustaa mitä ryhmää puhuja edustaa.
Polarisaation määrä mitattiin erikseen televisioiduille ja muille kyselytunneille, minkä jälkeen voitiin laskea televisioinnin vaikutukset polarisaatioon vertaamalla polarisaatiotasoja näissä eri ryhmissä ennen ja jälkeen televisioinnin alkamisen.
Tutkijat havaitsivat televisioinnilla olevan vaikutusta hallituksen ja opposition välisiin puhe-eroihin, mikä viittaa siihen, että televisiointi voi kärjistää kielenkäyttöä. Tulos on odotettu, sillä kyselytuntien keskeinen tarkoitus on nimenomaan hallituksen ja opposition edustajien välinen väittely.
Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet näyttöä siitä, että kyselytuntien tv-lähetykset vaikuttaisivat vasemmisto-oikeisto-polarisaatioon, yksittäisten puolueiden välisiin eroihin, puolueiden sisäisiin eroihin, käsiteltyihin aiheisiin, puheen pituuteen tai välihuutojen määrään.
- Esimerkiksi journalisti Matthew Matejowsky on argumentoinut USA:n kontekstiin liittyen, että "jos kompromissi on demokratian moottorin öljy, olisi televisio senaatissa sen ruoste.” Tuloksemme eivät kuitenkaan anna suoraan tukea tälle väitteelle, että parlamentin istuntojen televisioinnilla olisi merkittävä polarisaatiota lisäävää vaikutusta, sanoo tutkimusryhmän jäsen, väitöskirjatutkija Jeremias Nieminen.
Tutkimuksessa kuitenkin havaitaan myös kansanedustajien läsnäolon todennäköisyyden kasvavan televisioiduissa istunnoissa.
Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat siihen, että kyselytuntien televisioinnin tarjoaman politiikanteon läpinäkyvyys ei automaattisesti johda ideologisen (oikeisto-vasemmisto) polarisaation kasvuun toisin kuin julkisessa keskustelussa ja aiemmassa kirjallisuudessa on joskus epäilty. TV-kameroiden läsnäolo voi kuitenkin ruokkia muita poliittisia kuiluja ja toisaalta lisätä poliitikkojen paikallaoloa.
Tutkimusryhmään kuului taloustieteen väitöskirjatutkija Jeremias Nieminen ja professori Janne Tukiainen Turun kauppakorkeakoulusta sekä tohtori Salla Simola Storyteliltä.
