Turun yliopiston tutkijoiden juuri julkaistu puutiaistutkimus tarkentaa käsitystä puutiaisten esiintymisestä ja puutiaisvälitteisten tautien riskialueista Suomessa. Puutiaisia kohdataan Etelä-Suomen lisäksi yhä enemmän myös Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ajallinen vaihtelu eri lajien esiintymisessä vaikuttaa puutiaisvälitteisten tautien riskiin eri alueilla. Tutkimuksessa on hyödynnetty laaja-alaista aineistoa kansalaisten ilmoittamista puutiaishavainnoista koko Suomessa.
Turun yliopiston tutkijat ovat selvittäneet ihmiselle terveysriskin aiheuttavien puutiaislajien ja niiden levittämien taudinaiheuttajien levinneisyyttä Suomessa kansalaistieteen avulla jo vuodesta 2015 lähtien.
Tutkimusten alkuvaiheessa kansalaiset lähettivät tutkijoille noin 20 000 puutiaisnäytettä eri puolilta Suomea. Tämän aineiston avulla tutkijat pystyivät tarkentamaan käsitystä tavallisen puutiaisen (Ixodes ricinus) ja taigapunkin (Ixodes persulcatus) levinneisyysalueista Suomessa.
Puutiaisten levinneisyysalueet ja runsaudet muuttuvat kuitenkin nopeasti esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia. Puutiaiset ovat runsastuneet viime vuosien aikana Euroopassa, ja Suomessa puutiaiset ovat ilmaston lämpenemisen myötä levittäytyneet yhä pohjoisemmaksi. Samalla puutiaisvälitteisten tautien, erityisesti borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen, tapausmäärät ovat lisääntyneet. Tietoisuus puutiaisten levinneisyydestä ja riskialueista on tärkeimpiä keinoja tautien ehkäisyssä, joten levinneisyyden tehokas seuraaminen on kansanterveydellisesti tärkeää.
Vuonna 2021 tutkijat alkoivat kerätä kansalaisten puutiaishavaintoja verkossa Punkkilive-palveluun, mikä on tehostanut tiedonhankintaa nopeasti.
Juuri julkaistu artikkeli on ensimmäinen tieteellinen tutkimus, joka hyödyntää Punkkiliven kautta kerättyä tietoa. Tutkimus pohjautuu vuoden 2021 aikana tehtyihin puutiaishavaintoihin, joita ilmoitettiin palveluun yhteensä lähes 79 000. Punkkiliven avulla kerätyt kansalaishavainnot tarkentavat kuvaa puutiaisten esiintymisestä ja runsaudesta Suomessa.
Uusi tutkimustieto vahvistaa käsitystä siitä, että pohjoisimmat lisääntyvät puutiaispopulaatiot elävät nykyisin Rovaniemellä. Tätä pohjoisemmat havainnot ovat yksittäisiä ja koskevat lähinnä yksilöitä, jotka ovat kulkeutuneet sinne etelämmästä ihmisten tai kotieläinten mukana. Pohjoisten maakuntien ilmoituksista yli 70% koskikin yksittäisiä puutiaisia. Sen lisäksi noin puolet Lapin havainnoista oli uusia, eli havainnoijat eivät olleet ennen tavanneet alueella puutiaisia.
Sen sijaan asukasmäärään suhteutettuna puutiaishavaintoja tuli eniten eteläisen ja myös itäisen Suomen mökkialueilta. Itä-Suomea ei ole aiemmin pidetty keskeisenä puutiaisesiintymien alueena.
– Asukasmäärissä ei huomioida mökkeilijöitä, joten heidän ilmoittamansa havainnot voivat vääristää havainto- ja asukasmäärien suhteita. Tästä huolimatta se, että mökkeilijät kohtaavat usein puutiaisia kuitenkin kertoo myös siitä, että puutiaisia on alueella luultavasti melko paljon. Etenkin alueilla, joita ei ole aiemmin tunnettu runsaista puutiaisesiintymistä, asukkaat ja mökkeilijät eivät välttämättä tiedosta puutiaisriskiä, pohtii tutkimusta johtanut tutkijatohtori Jani Sormunen Turun yliopistosta.
Punkkiliveen tallennettujen havaintojen avulla oli mahdollista tutkia myös puutiaishavaintojen ajallista ja maantieteellistä vaihtelua. Tämä tieto on erityisen tärkeää puutiaisvälitteisten tautien riskiarvioinnin kannalta.
– Maastotutkimuksissa on havaittu, että taigapunkit ovat aktiivisia lähinnä loppukeväästä ja alkukesästä, mutta tavalliset puutiaiset keväästä syksyyn. Tämä on nähtävissä myös Punkkilive-aineistossa, sillä taigapunkkivaltaisilla alueilla, kuten Lapissa sekä Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla, valtaosa havainnoista tuli jo huhtikuun ja kesäkuun välisenä aikana, kun taas puutiaisalueilla esiintyminen jatkuu vielä heinä-syyskuun ajan runsaana. Marjastukseen, sienestykseen ja metsästykseen voi siis liittyä selkeästi pienempi riski taigapunkkialueilla, kertoo Sormunen.
Kansalaistiede mahdollistaa koko maan kattavan tiedonkeruun
Punkkilive on Turun yliopiston ja Pfizerin yhdessä kehittämä sovellus, jonka tarkoituksena on kerätä tehokkaasti ja reaaliaikaisesti arvokasta tietoa puutiaisten esiintymisestä ja runsaudesta Suomessa.
– Suomessa työskentelee vain muutamia puutiaistutkijoita, joten tiedon kerääminen laajoilta alueilta on tutkijavoimin hidasta. Punkkilive-sovellus on viimeisen kolmen vuoden aikana tehostanut tiedon keruuta voimakkaasti. Esimerkiksi vuoden 2023 aikana suomalaiset ovat tallentaneet palveluun jo noin 150 000 puutiaishavaintoa, kertoo Sormunen.
Tutkimusajankohtana, eli vuoden 2021 aikana suomalaiset tallensivat havaintotietojen rinnalla palveluun yhteensä lähes 5600 valokuvaa, joiden avulla tutkijat pystyivät varmistamaan havaintojen oikean lajimäärityksen.
– Kansalaistiede on tehokas keino kerätä tietoa luonnon monimuotoisuudesta ja siinä tapahtuvista muutoksista. Kansalaistieteeseen liittyy kuitenkin myös haasteita, joista yksi on havaintojen oikean lajinmäärityksen varmistaminen. Punkkiliveen tallennetuista valokuvista vähintään 97 prosenttia sisälsi oikean lajin eli kuvassa oli puutiainen, eikä jokin muu laji. Voidaan siis sanoa, että suomalaiset tunnistavat puutiaiset erittäin hyvin, mikä mahdollistaa korkeatasoisen tutkimustiedon keruun, iloitsee Sormunen.
Suomalaiset ovat perinteisesti olleet innokkaita luonnon tarkkailijoita. Suomessa on esimerkiksi tuhansia lintu-, hyönteis- ja kasviharrastajia, jotka keräävät vuosittain valtavasti arvokasta tietoa luonnon monimuotoisuudesta. Kansalaistieteen avulla kerätty tieto auttaa tutkijoita luonnon monimuotoisuudessa tapahtuvien muutosten seurannassa.
– Punkkilivestä on viime vuosien aikana tullut yksi suosituimmista kansalaistiedehankkeista. Tämä kertoo suomalaisten kiinnostuksesta luontoa ja tiedettä kohtaan, mutta myös jaetusta huolesta, joka liittyy puutiaisten ja niiden levittämien tautien runsastumiseen. Punkkilive on osoittautunut hyvin tehokkaaksi välineeksi puutiaistutkimuksessa. Toivomme, että sovelluksen menestystarina jatkuu yhtä valovoimaisena myös tulevaisuudessa. Samalla haluamme kiittää puutiaishavaintoja ilmoittaneita suomalaisia hyvästä yhteistyöstä, sanoo biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä.
