Isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan enemmän jäätyään eläkkeelle kuin ollessaan vielä työelämässä, selviää Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Lisäksi eläkesiirtymän aiheuttama muutos lastenhoitoapuun oli isoisillä suurempi kuin isoäideillä. Yhteys oli samanlainen eri puolilla Eurooppaa.
Antti O. Tanskanen, Mirkka Danielsbacka, Hans Hämäläinen ja Aïda Solé Auró selvittivät, miten eläkkeelle jääminen vaikuttaa isovanhempien antamaan lastenhoitoapuun. Aiempi tutkimus tämän kysymyksen osalta on lähes kokonaan keskittynyt työssä käyvien sekä eläkkeelle jo jääneiden isovanhempien väliseen vertailuun. Tuoreessa tutkimuksessa keskityttiin sen sijaan siihen, miten eläkesiirtymä vaikuttaa isovanhempien lastenlasten hoitamiseen. Tutkimuksessa hyödynnettiin paneeliaineistoa, jossa samoja henkilöitä on haastateltu sekä ennen eläkkeelle jäämistä että sen jälkeen.
– Vertasimme henkilöiden sisällä tapahtuvia muutoksia eli sitä, millaisia muutoksia lastenlasten hoitamisessa eläkkeelle jäämisen myötä tapahtuu, professori Antti O. Tanskanen Turun yliopistosta kertoo.
Tulokset osoittivat, että eläkkeelle jääminen lisää isovanhempien lastenlasten hoitoon käyttämää aikaa. Tulos oli samanlainen sekä isän että äidin puolen isovanhempien kohdalla. Lisäksi tulokset osoittivat, että eläkesiirtymän aiheuttama muutos lastenhoitoapuun on isoisillä suurempi kuin isoäideillä.
– Luultavasti tämä johtuu siitä, että isoisät saattavat käyttää vielä tässä ikäryhmässä enemmän aikaa työhön kuin isoäidit, Tanskanen toteaa. Yhteydet olivat samanlaisia kaikissa maaryhmissä, jotka tutkimukseen sisältyivät.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa eläkeläiset saatetaan usein mieltää passiiviseksi osaksi yhteiskuntaa. Tutkimuksen havainnot kuitenkin osoittavat, että yksilöt jatkavat aktiivista elämäntapaa usein myös eläkesiirtymän jälkeen eli he osallistuvat aiempaa enemmän mm. lastenlasten hoitamiseen.
– Aktiivisen ikääntymisen näkökulmasta tätä pitäisi tutkia myös muiden asioiden suhteen, eli esimerkiksi naapurien ja ystävien auttamisen tai vapaaehtoistyön osalta, Tanskanen arvioi.
Tutkimuksessa hyödynnettiin laajaa Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe -kyselyaineistoa, jossa oli mukana vastaajia yhteensä 15 Euroopan maasta. Tutkimuksen otos koski näiden maiden 50–74-vuotiaita isovanhempia vuosilta 2004–2015.
Tanskanen on konsortion johtaja ja Danielsbacka aktiivista ikääntymistä koskevan työpaketin johtaja strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa NetResilience-konsortiossa. NetResielience on osa INVEST erisrvoisuuden, interventioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuksen lippulaivaa.
