Juuri julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, mikä ajaa tieteellistä ja yhteiskunnallista kiinnostusta erilaisiin lajeihin maailmanlaajuisesti. Tulokset viittaavat siihen, että meiltä puuttuu tietoa yli puolesta maailman eliölajeista.
Ymmärryksemme maapallon eliölajeista on epätasapainoinen ja painottaa tiettyjä elämänpuun lajeja toisia enemmän, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Analyysissään tutkijat paljastavat ennakkoasenteita, jotka voivat heikentää kykyämme huolehtia sellaisista planeettamme lajeista, jotka saattavat tarvita huomiotamme eniten.
Elämänpuu kattaa kaikki maapallolla elävät lajit, ja käsityksemme sen lajien monimuotoisuudesta on olennainen perusta ekologiassa. Se vaikuttaa poliittisiin päätöksiin sekä tutkimus- ja suojelurahoituksen kohdentamiseen. Vaikka luonnon monimuotoisuutta tutkitaan intensiivisesti, näyttää siltä, että huomiomme on sekä tieteellisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta jakautunut epätasaisesti ja kohdistuu joihinkin lajeihin muita enemmän.
– Laajalle levinnyt näyttö osoittaa, että biodiversiteettitutkimus on keskittynyt tiettyihin sukulinjoihin, elinympäristöihin ja maantieteellisiin alueisiin yli muiden, ja lajitasolla keskitytään yleensä selkärankaisiin eikä muihin eläimiin, kasveihin ja sieniin. Meillä ei kuitenkaan ole kattavaa kuvaa eri eliöpopulaatioiden ominaisuuksista, jotka ajavat ihmisen kiinnostusta biodiversiteettiin, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja, ekologian tutkija Stefano Mammola Italian kansallisesta tutkimusneuvostosta.
Tutkiakseen tieteellisen ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen tasoja eri eliöissä tutkimusryhmä otti sattumanvaraisesti näytteitä yli 3 000 lajista, jotka ulottuivat 29 pääjaksoon ja kaareen elämänpuussa. He pyrkivät vastaamaan kahteen kysymykseen: Mitkä ovat eri lajeihin kohdistuvan tieteellisen kiinnostuksen syyt, ja miten tieteellisen kiinnostuksen syyt eroavat yhteiskunnallisen kiinnostuksen syistä?
Tieteellinen ja yhteiskunnallinen kiinnostus vaihtelivat merkittävästi
Ymmärtääkseen tieteellisen kiinnostuksen tason tutkijat hankkivat Web of Sciencestä kuhunkin lajiin keskittyvien tieteellisten julkaisujen määrän, ja määrittääkseen yhteiskunnallisen kiinnostuksen he mittasivat Wikipedia-sivun katselukertojen määrän kullekin lajille. Lisäksi tutkijat keräsivät lajitason piirteitä, kuten lajin värin, koon ja taksonomisen ainutlaatuisuuden, sekä kulttuurisia tekijöitä, esimerkiksi pidetäänkö lajia hyödyllisenä vai haitallisena.
Tutkijat havaitsivat, että tiettyjä lajeja käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita oli nelinkertaisesti muihin lajeihin verrattuna. Yli puolella lajeista (52 %) ei ollut niihin liittyviä tieteellisiä julkaisuja otoksen tietokannassa, kun taas tutkituin laji, neidonhiuspuu Ginkgo biloba L., esiintyi peräti 7 280 tieteellisessä julkaisussa.
Siinä missä tieteellinen kiinnostus oli vinoutunut, eli suuri osa julkaisuista kattoi vain pienen osan tunnetuista lajeista, yhteiskunnallinen kiinnostus oli jakautunut laajemmin kaikille 3 000 tutkitulle lajille. Erot olivat kuitenkin edelleen valtavat – yhteiskunnallisen huomion määrä vaihteli joidenkin lajien olemattomista Wikipedia-katselukerroista toisten lajien saamaan yli 50 miljoonaan katselukertaan.
Huomio kiinnittyy hyödyllisiin, tuttuihin tai kauniisiin lajeihin
Seuraavaksi tutkimusryhmä tarkasteli tieteellisen ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen ajureita. He havaitsivat, että korkean tieteellisen ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen ajajat peilasivat suurelta osin toisiaan.
Ne lajit, jotka olivat kooltaan suurempia, joiden maantieteellinen levinneisyys oli laajempi tai jotka olivat taksonomisesti ainutlaatuisia, olivat kaikki erittäin kiinnostavia tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti.
Kulttuuriset piirteet – kuten tunnettu yleisnimitys englanniksi, hyödyllisyys tai haitallisuus ihmisille tai kuuluminen Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisten lajien punaiselle listalle – korreloivat myös vahvasti sekä tieteellisen että yhteiskunnallisen kiinnostuksen kanssa. Sen sijaan värikkäät lajit, jotka ovat läheisempää sukua ihmisille, ja makean veden asutuslajit saivat kaikki suurta yhteiskunnallista huomiota, mutta eivät olleet tärkeitä piirteitä tieteellisen kiinnostuksen herättämiseksi.
Osa ryhmän havainnoista vahvistaa aiempia tutkimuksia, ja osa tuloksista havainnollistaa kehälogiikkaa, esimerkiksi ihmisillä on taipumus antaa yleisnimiä suosituille lajeille tai ihmisille jollain tavalla merkityksellisille lajeille. Tämä tutkimus kuitenkin kokoaa palapelin ensimmäistä kertaa yhteen ja nostaa esiin epätasaisen tietämyksemme biodiversiteetistä ja sen mahdollisia syitä.
– Tuloksemme viittaavat siihen, että keskitämme huomiomme lajeihin, joita ihmiset yleensä pitävät hyödyllisinä, kauniina tai tuttuina, ja laiminlyömme monia lajeja, jotka ansaitsevat enemmän tutkimustyötä ja huomiota, johtuen esimerkiksi suuremmasta sukupuuttoriskistä tai niiden keskeisestä roolista ekosysteemeissä, kertoo Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön apulaisprofessori Ricardo Correia.
– Ottaen huomioon, että ihmiskunnan pitkän aikavälin säilyminen on kietoutunut yhteen luonnon kanssa, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen kaikissa muodoissaan ja toiminnoissaan on 2000-luvun keskeinen välttämättömyys. Tämä voi tapahtua vain varmistamalla lajien tasapuolinen kohtelu suojeluprioriteetteja valittaessa, sen sijaan että tarkastellaan yksinomaan elämänpuun houkuttelevimpia oksia, Correia sanoo.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia sekä Koneen Säätiö.
Kuva: Jesse Bauer (Unsplash)
Yhteystiedot:
Ricardo Correia, Turun yliopisto, raheco@utu.fi
Stefano Mammola, Italian National Research Council, Water Research Institute, Molecular Ecology Group http://www.meg.irsa.cnr.it/
