Venäjän hyökkäyssota näkyy ensi kevään eduskuntavaaleissa
Huhtikuussa 2023 pidetään eduskuntavaalit, joiden vaalikamppailulle reunaehdot asettaa Venäjän helmikuussa 2022 aloittama aggressiivinen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan. Vaikka itse sota olisi, kuten varmasti useimmat meistä toivovat, jo huhtikuussa 2023 loppunut, tulevat sodan (jälki)vaikutukset vielä pitkään vaikuttamaan elämäämme Suomessa ja Euroopassa. Puhumme me sitten Natosta, inflaatiosta, energian hinnasta, asuntolainoista tai ilmastonmuutoksesta – kaikkien näiden taustalla kummittelee sodan varjo.
Viimeisen vuosikymmenen aikana erilaiset kriisit ovat koetelleet toistuvasti suomalaisenkin yhteiskunnan ja suomalaisten resilienssiä. Siksi en pidä mitenkään yllättävänä, että esimerkiksi Eurobarometri-mielipidemittausten perusteella politiikkaan kohdistetaan nyt suurempia odotuksia etenkin vakauden ja hyvinvoinnin turvaamisen osalta. Eduskuntavaaleissa selviää, miten nämä muuttuneet odotukset heijastuvat ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.
Politiikka on mahdollisuutta tehdä toisin, kamppailua vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Eduskuntavaaleissa äänestäjällä on valta ottaa kantaa siihen, millaisen tulevaisuuden hän Suomelle haluaisi. Tämä on mahdollista vain, jos puolueet kertovat avoimesti ja selkeästi omista tulevaisuuskuvistaan. Kun lähitulevaisuus on – kulunutta sanontaa käyttääkseni – sumuinen, äänestäjälle tulisi kertoa selkeästi, mutta realistisesti, millaisella poliittisella kompassilla tulevaisuuteen halutaan suunnistaa.
Edustuksellisen demokratian tilasta on tiedeyhteisön piirissä kannettu huolta jo pidempään. Pitkittyvien, kumuloituvien kriisien on havaittu voimistavan autoritaarisia toimintamalleja, kun kasvava osuus äänestäjistä ei koe tulevansa kuulluksi tai kun päätösvaltaa liukuu enenevässä määrin demokraattisesti legitimoitujen instituutioiden ulkopuolelle. Yhtenä syynä on ihmisten halu löytää kriiseissä nopeita ratkaisuja, mikä puolestaan houkuttaa päätöksentekijöitä preferoimaan tehokasta ja nopeaa päätöksentekoa hitaaksi mielletyn demokraattisen puolesta-ja-vastaan-kamppailun kustannuksella. Kuitenkin, kun päätöksiä tehdään ohi edustuksellisten instituutioiden, nakerretaan edustuksellisen demokratian ja parlamentarismin perusrakenteita.
Toisin kuin vielä viime vuosisadan alkupuolella, edustuksellisia demokratioita ei tänään enää kaadeta vallankaappauksissa, vaan muutoksilla, jotka hitaasti ja usein huomaamatta rapauttavat edustukselliset instituutiot ja avaavat tietä autoritaariselle populismille. Eduskuntavaaleissa valittavat kansan edustajat – erikseen kirjoitettuna – ovat edustuksellisen demokratian kulmakivi, jonka mureneminen voisi myös Suomessa edistää demokratian taantumista ja mahdollista liukumista kohti autoritaarista populismia.
Kimmo Elo
Kirjoittaja on eduskuntatutkimuksen keskuksen Eurooppa-tutkimuksen erikoistutkija.
Kuva: Hanna Oksanen
Kirjoitus on julkaistu Aurora-lehdessä 2/2022.
