Kauppapolitiikka ja maailmankauppa ovat suuressa murroksessa. Kauppapolitiikan osaajista on huutava pula, eikä tulevaisuudessa erityisosaajien tarve tule suinkaan vähenemään. Viennistä riippuvaisen Suomen on oltava perillä kauppapolitiikasta, sillä yllättäviin muutoksiin on pystyttävä vikkelästi reagoimaan.
Koronapandemian ja Ukrainan kriisin myötä kauppapolitiikan teemat pakotteineen ovat nousseet yhä vahvemmin uutisvirtoihimme. Taustalla ovat kuitenkin jo hyvän tovin vaikuttaneet Yhdysvaltojen ja Kiinan kireät kauppasuhteet, johon liittyy valtavia kauppapoliittisia kysymyksiä.
Suomessa ei kuitenkaan juuri ole annettu opetusta kauppapolitiikan aiheista, eikä tehty tarpeeksi tutkimusta teemaan liittyen.
— Kauppapolitiikan teema on ollut tärkeä aina, myös ennen pandemiaa ja Ukrainan kriisiä. Suomi on vientivetoinen ja viennistä täysin riippuvainen maa, joten meillä on merkittäviä kauppapoliittisia kysymyksiä käsiteltävänämme, vaikka EU:n kautta operoimmekin, kertoo kauppakorkeakoulun dekaani Markus Granlund.
Granlundin mukaan Suomessa on selkeä pula kauppapolitiikan osaajista. Myös Pan-Eurooppa Instituutin tutkimuspäällikkö Anna Karhu vahvistaa, ettei kauppapolitiikan merkitys suinkaan ole nykypäivän trendi, vaan teemat ovat olleet nykyisessä muodossaankin olemassa jo vuosikymmeniä:
— Kauppapolitiikan nykykonsepti on lähtenyt kehittymään yhteisen hyvän tavoittelusta maailmansotien jälkeen, tavoitteenaan vapaakaupan kasvattaminen. Maailmantalouksia pyrittiin integroimaan, jotta ei tarvitsisi enää sotia. Taustalla kyti ajatus siitä, että yhdessä saamme enemmän aikaan, kuin erillisinä valtioina. Näin ollaankin onnistuttu jo luomaan aivan valtavasti hyvinvointia ja vaurautta, etenkin länsimaissa, Karhu selvittää.
Yritysten on herättävä kauppapoliittisiin kysymyksiin
Kauppapolitiikan osaajia tarvitaan kipeästi, sillä nykyinen osaaminen ei ole tarpeeksi laajamittaista. Kauppapolitiikan muutokset ovat suuria ja väistämättömiä, joten osaamisen on oltava entistä syvällisempää.
— Tulevaisuuden Suomi tarvitsee monipuolista osaamista. Ei riitä, että hallitaan teknologiaa tai kaupankäyntiä. Kauppapolitiikka on se, joka määrittää raameja, joiden puitteissa tehdään kauppasopimuksia, kenen välillä niitä tehdään ja miten niitä tehdään, selittää Granlund.
Kauppapolitiikka ei missään ole toistaiseksi ollut yhtenäinen kokonaisuus. Koulutuksen kehittämisen perimmäisenä tavoitteena onkin synnyttää osaajia, jotka näkevät kauppapolitiikan kentän kokonaisuutena ja pystyvät tunnistamaan sen eri palaset.
— Tänä päivänä kauppapolitiikkaan erikoistutaan usein vasta työelämässä tarpeen sitä vaatiessa. Nyt tavoitteenamme on tuoda kauppapolitiikan laaja-alainen osaaminen keskiöön, Karhu toteaa.
Yrityksissä kauppapolitiikka harvemmin suoraan näkyy operatiivisessa toiminnassa, mikä tehnee siitä vähemmän houkuttelevaa yksittäiselle yritykselle.
— Aihe ei ole yrityksissä prioriteetti ennen kuin se yllättäen vaikuttaakin yrityksen toimintaan, mutta siinä kohtaa on monesti jo aivan liian myöhäistä, sillä näitä asioita on nimenomaan tärkeää jollain tasolla pystyä ennakoimaan, kertoo Karhu.
Osaamistarve ei tule tulevaisuudessa vähenemään, sillä maailman tapahtumilla on paljon pitkäaikaisia kauppapoliittisia heijastevaikutuksia.
— Ukrainan sodasta johtuvat Venäjä-pakotteet ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Asiat voivat koskettaa pientäkin yritystä tavalla tai toisella. Yhtäkkiä pakotteiden vuoksi ei ole esimerkiksi mahdollista saada materiaaleja tai komponentteja tänne, ja toisaalta vienti tyrehtyy esimerkiksi Venäjän ja Valko-Venäjän suuntaan, Granlund jatkaa.
Tulevaisuuden osaajia Turun kauppakorkeakoulusta
Turussa kauppapolitiikan koulutuksen kehittäminen lähti liikkeelle professori Kari Liuhdon, silloisen työelämäprofessorin Taneli Lahden ja ulkoministeriön valtiosihteerin Matti Anttosen keskustelusta, josta virisi ajatus kauppapolitiikan osaajien tarpeesta. Heidän keskustelujensa pohjalta syntyi kauppapolitiikan osaajia ja osaamista suomeen-, eli KAPPAS-hanke.
— Kauppapolitiikan koulutuksen kehittäminen juuri Turun kauppakorkeakoulussa alkoi oikeastaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta. Asian esiin ottaminen loi meille mahdollisuuden tuoda esille osaamistamme ja mahdollisuuden valjastaa osaamisemme myös yhteiskunnan käyttöön, kertoo Granlund.
— Joku voisi tähän myös todeta, että tässä ollaan isänmaan asialla, Granlund naurahtaa.
Marraskuussa 2019 liikkeelle lähteneen KAPPAS-hankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää kauppapoliittista osaamista Suomessa. Hanke on kolmivuotinen ja sen rahoittajana toimii Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT-)säätiö.
— Hankkeen puitteissa koulutuksen kehittäminen on lähtenyt ryminällä liikenteeseen sekä koulutuksen että tutkimuksen kehittämisen osalta, Karhu toteaa.
Heti hankkeen aluksi luotiin maisteritason kurssi, joka keskittyy kauppapolitiikan ja kansainvälisen liiketoiminnan rajapintaan. Kurssi on ilmiölähtöinen ja kurssilla käytetään paljon asiantuntija- ja vierailijaluennoitsijoita.
— Meillä on ollut vierailijoita jo ulkoministeriöstä, Euroopan komissiosta, Elinkeinoelämän keskusliitosta ja muista instansseista, jotka liittyvät kauppapolitiikan toteuttamiseen. Kurssi on ollut todella suosittu ja se on saanut hyvää palautetta. On ollut yllättävän helppoa saada vierailevia luennoitsijoita, joka viestii siitä, että myös eri tahot ymmärtävät aiheen tärkeyden, kertoo Karhu.
Tulevaisuuden tavoitteena on edelleen kehittää jo olemassa olevaa opintokokonaisuutta. Nykyisellään olemassa on maisteritason kurssin lisäksi sivuaineena opiskeltava kauppapolitiikan ja maailmankaupan muutoksen opintokokonaisuus.
— Koulutuksen kehittämisen tavoitteena on myös jatkuva oppiminen, joka on kantava teema Turun yliopistossa. Haluamme järjestää aiheesta yhä enemmän matalan kynnyksen koulutusta ja tapahtumia, joiden avulla tietoisuutta pystyttäisiin jakamaan myös yliopiston ulkopuolisille tahoille, Karhu sanoo.
Webinaareja ja tapahtumia on aiheesta jo järjestettykin. Tulevaisuuden tavoitteena on mahdollisesti luoda matalan kynnyksen kurssimuotoinen verkko-opintokokonaisuus jo työelämässä jo oleville, jossa käydään läpi aiheen perusperiaatteet. Myös kokonainen kauppapolitiikan maisteriohjelma siintää tulevaisuuden visioissa.
Kauppapolitiikka ei ole pelkkiä uhkakuvia
Usein voi vaikuttaa, että kauppapolitiikan teemat ovat kietoutuneet negatiivisuuksiin ja uhkakuviin koronapandemian ja Ukrainan sodan varjossa. On kuitenkin muistettava, että kriisit avaavat uusia mahdollisuuksia.
— Kriiseissä piilee usein myös positiivisia puolia, jotka puolestaan luovat uusia tilanteita ja buustavat investointeja. Esimerkiksi tilanne Venäjän ja Ukrainan välillä ehdyttää fossiilisten energianlähteiden saatavuutta, joka saa investoinnit tehokkaasti vahvistamaan vihreää siirtymää. Tämä osoittautuneekin pidemmällä aikajänteellä erittäin ikävän tilanteen positiiviseksi seuraukseksi. Kauppapoliittiset muutokset ovat aina isoalaisia, eikä lopputulemaa voida tarkasti ennustaa. Juuri nyt osaajilla on kuitenkin aivan ainutlaatuinen tilaisuus olla itse vaikuttamassa asioihin, Karhu tiivistää.
Teksti: Jatta Koivumäki
Artikkeli on julkaistu Turun yliopiston kauppakorkeakoulun sidosryhmälehti Mercuriuksen numerossa 1/2022.
