Tutkimus taidehistorian oppiaineessa

Taidehistorian oppiaineen tutkimusprofiilia luonnehtii keskittyminen kuvataiteeseen ja visuaaliseen kulttuuriin 1800-luvun lopun naturalismista modernismiin ja nykytaiteeseen. Tutkimushankkeissa ja väitöstutkimuksissa näkyy empiirinen painotus moderneihin ja nykyilmiöihin mutta myös laaja-alainen mielenkiinto taideteoreettisiin kysymyksiin, joiden myötä liikutaan astetta laajemmalla historiallisella spektrillä.

Turun yliopistossa taidehistoria on ankkuroitunut taiteentutkimukselliseen ympäristöön, ja lähialoihin ovat kuuluneet myös kulttuurihistoria ja sukupuolentutkimus.

Esimerkkejä tutkimuskysymyksistä ja -aihepiireistä:

modernismiteoriat, myös ns. vaihtoehtoiset modernismit ja middle brow
naturalismin, symbolismin, ekspressionismin sekä surrealismin historia ja teoriat
ruumiinfenomenologiset ja uusmaterialistiset teoriat nykytaiteen tutkimuksessa
posthumanismi ja uusi eläintutkimus
sukupuolentutkimukselliset ja queer-teoreettiset näkökulmat uudempaan taiteeseen
valokuvatutkimus, mm. materiaalisuus nykyvalokuvassa, teatterivalokuva ja värivalokuvauksen historia Suomessa
muotokuva ja omakuva laaja-alaisina teoreettisina ja empiirisinä kysymyksinä
sotamuistomerkit, sodanjälkeinen julkinen maalaus ja muut julkisen taiteen ilmiöt Suomessa

Tutkimushankkeitamme

Luonnollista ja keinotekoista. Värillisyyden muuttuvat merkitykset Suomen valokuvauksen historiassa

Johanna Frigård paneutuu post doc -tutkimuksessaan värillisyyden muuttuviin merkityksiin valokuvauksen historiassa Suomessa. Värivalokuvien tutkimus on jäänyt paljolti taidehistoriallisesta näkökulmasta tehdyn tutkimuksen ulkopuolelle, ja olemassa oleva tutkimus on keskittynyt ensisijaisesti väriteknologioiden kehitykseen. Värivalokuvauksen käytännöt, värillisyyden saamat merkitykset ja siihen liittyneet arvot ovat jääneet huomiotta. Tutkimuksessa tarkastellaan värivalokuvien teknologioita materiaalisuutena, joka ohjaa ja muovaa kuvien tuotantoa, kulutusta ja esitystapoja. Kuvien (ja kuvaajien) materiaalisuus suuntaa huomion arkeen ja käytäntöihin, jotka puolestaan toimivat avaimina kuviin liittyviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin arvoihin ja merkityksiin.

Rahoitus: Börje ja Dagmar Söderholmin rahasto / Suomen valokuvataiteen museo (2012), Suomen Kulttuurirahasto (2013) ja Koneen Säätiö (2015)

Lisätietoja: Johanna Frigård

Kankaanpään taidekoulun historiikki

Johanna Frigård perehtyi Kankaanpään taidekoulun historiaan etenkin hallinnolliselta ja organisatoriselta kannalta. Tuloksena oli Satakunnan ammattikorkeakoulun kustantama julkaisu Vuosikymmenten muovailema taidekoulu. Kuvataidekoulutusta Kankaanpäässä 1965–2015.

Rahoitus: Suomen Kulttuurirahasto, Varsinais-Suomen maakuntarahasto (2013, 2014)

Lisätietoja: Johanna Frigård

Esihistoria ja modernismi

Koko uuden ajan taiteen historiaan ovat aina 1700-luvulta lähtien vaikuttaneet erilaiset primitivistiset virtaukset. Näillä virtauksilla on usein ongelmallinen suhde esihistorialliseen aikaan. Esihistoriallinen aika oli määrittynyt ensin yhteiskunta- ja kulttuuriteorioissa ihmisyhteisöjen historian ulkopuoliseksi utooppiseksi tai dystooppiseksi aikakaudeksi ja aiheutti esihistorian tutkimustradition synnyttyä 1800-luvun puolivälistä lähtien suuria historiografisia ongelmia. Näistä vähäisimpiä eivät olleet vuodesta 1879 – jolloin Altamiran maalaukset löydettiin – luolamaalausten osalta kysytyt kysymykset, joiden vuoksi esihistoriallista visuaalista kulttuuria koskeneet oletukset ja historiat jouduttiin laatimaan uusiksi sekä uusien että vanhojen käsitysten peilatessa oman kontekstinsa taidekäsitystä. Roni Grénin tutkimus selvittää esihistoriakäsitysten esiin nostamien kysymysten sisällyttämistä taiteen historiografiaan, teoriaan ja taiteelliseen kuvastoon.

Rahoitus: Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto (2016–2017)

Yhteyshenkilö: Roni Grén

Eläimen kuva ja moderni taideteoria

Roni Grénin tutkimus keskittyy eläimen käsitteen käyttöön taideteoreettisissa ja -filosofisissa teksteissä 1700-luvulta 1970-luvulle ja kartoittaa niitä taustoja, joiden kautta modernin ajan eläinkäsitykset kehittyivät ja muuttuivat yhteyksissä taiteiden ja taidefilosofioiden kenttään. Se hahmottaa eläimen merkityksen toiseutena, jonka avulla taiteen ja taiteilijoiden identiteettiä määritettiin. Tutkimus sijoittuu monitieteiseen kenttään filosofian, luonnontieteiden historian sekä taide- ja kirjallisuusteorioiden väliin ja valaisee sitä perustaa, jolle posthumanistiset teoriat eläimistä ja taiteista rakennettiin. Tutkimustulokset on julkaistu monografiana: Roni Grén, The Concept of the Animal and Modern Theories of Art (New York: Routledge, 2018).

Rahoitus: Koneen Säätiö (2013–2015), Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos (2016)

Yhteyshenkilö: Roni Grén

Eläimen kuolema: taidehistoriallinen perspektiivi, 1650–1970

Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa kokonaiskatsaus eläimen kuoleman tai kuolleiden eläinten kuvien merkityksiin ja merkityksien muutoksiin länsimaisen taiteen historiassa aikavälillä 1650–1970. Tämän tehtävän mukaisesti se pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, millaisia suuntauksia ja millaisia merkityksenrakennuksen keinoja oli vallalla eläimen kuoleman kuviiin liittyen mainitulla aikavälillä, millaisiin laajempiin teoreettisiin rakennelmiin nämä vallalla olleet eläimen kuoleman tai kuolleiden eläinten kuvaamisen keinot ja muodot muutoksineen liittyivät ja minkä diskursiivisten muutosten kautta niiden merkitykset muuttuivat. Koska eläimen kuolemaan sidoksissa olevat kysymykset ovat saaneet paljon tilaa myös nykytaiteen kentällä, avaa tutkimus myös vaihtoehtoisia tapoja nähdä sen asettamat ongelmat.

Rahoitus: Suomen Kulttuurirahaston Juhani Kirpilän rahasto (2019–2020)

Yhteyshenkilö: Roni Grén