Tutkimus kulttuurihistorian oppiaineessa
Kulttuurihistoriassa tutkimuksen perustana on tutkimisen vapaus. Oppiaine tekee korkeatasoista tutkimusta, harjoittaa monitieteistä kansainvälistä yhteistyötä ja edistää tieteiden välistä keskustelua. Kulttuurihistorioitsijat huomioivat ajan monitasoisuuden analysoidessaan historian jatkuvuuksia ja muutoksia. Kulttuurihistorian oppiaine osallistuu aktiivisesti uusien tutkimusmenetelmien kehittämiseen.
Kulttuurihistoriassa vahvasti tutkittuja aikakausia ovat keskiaika, uuden ajan alku ja ajanjakso 1800-luvun alusta nykypäivään. Lisäksi vahvuusalueita ovat elämäkerrallisuus, kokemusten, tiedon ja tunteiden kulttuurihistoria, ihmisen, eläimen/luonnon ja teknologian suhde, populaarikulttuurin ja mediahistorian tutkimus, sukupuolten historia, romantiikan aatteet ja kulttuuri, materiaalisen kulttuurin ja uskontokulttuurien tutkimus. Tärkeitä painoaloja ovat myös digitaalinen historia ja oman tieteenalan perusteiden tutkimus.
Tutkimusympäristö kannustaa sekä yksityiskohtaiseen lähilukuun että suuriin tulkintoihin, synteeseihin. Oppiaineessa tehtävälle tutkimukselle on ominaista lähdeaineiston monipuolisuus ja avoimuus uusille metodologisille ja teoreettisille haasteille.
Kulttuurihistoriallinen tutkimus problematisoi ihmisyyden ja kulttuurisuuden rajoja. Oppiaine kannustaa tutkijoita osallistumaan tieteelliseen, taiteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.