Tutkimus arkeologian oppiaineessa

Suomen vanhimman tunnetun kirkon jäännökset sijaitsevat Aurajoen varrella Kaarinassa, Ravattulan kylän Ristimäellä. Elokuussa 2013 löydetyn kirkkorakennuksen käyttö ajoittuu ristiretkiajan ja keskiajan taitteeseen 1100-luvun loppupuolelle ja 1200-luvun alkuun, aikakauteen ennen Suomen seurakunnallista järjestäytymistä. Kyseessä on toistaiseksi vanhin ja ainoa tästä varhaishistorian vaiheesta varmuudella kertova kirkollinen rakennus maassamme. Kirkon kivijalan lisäksi paikalta on löydetty laaja kirkkomaa ja mäkeä kiertäneen aidan kiviperustus. 

Paikkaa on tutkinut vuosina 2010–2016 Turun yliopiston arkeologian oppiaine arkeologi Juha Ruohosen johdolla sekä yliopiston että eri säätiöiden apurahojen ja yksityisiltä tahoilta saatujen rahoituksen voimin. Kaivauksissa kootun aineiston monitieteistä analysointia tukee vuosina 2017–2019 Alfred Kordelinin säätiö.

Tutkimushankkeen tavoitteena on Suomen varhaishistorian tärkeimmän kohteen, Koroisten piispanistuimen, arkeologisen ja historiallisen aineiston kokonaisvaltainen analyysi ja kohteen kronologinen selvitys. Tämä tapahtuu tarkastelemalla Koroista kansainvälistä taustaa vasten sekä käyttämällä uusinta tutkimusmetodologiaa ja lähdekritiikkiä. 

Hankkeen tutkijaryhmän muodostavat arkeologit, dos. Janne Harjula, dos. Visa Immonen ja FL Tanja Ratilainen sekä historiantutkija, dos. Kirsi Salonen. Hankkeessa on lisäksi mukana eri alojen kansallisia ja kansainvälisiä asiantuntijoita.

Keskiajalla Lempäälä ja Vesilahti muodostivat yhteisen kirkkopitäjän, jonka kirkon paikkana on pidetty Aimalan kylää. Jo 1700-luvulla lähtien kerättyjen tarinoiden perusteella kirkko paloi viimeistään 1400-luvun alussa, jonka jälkeen kahtia jakautuneen pitäjän uudet kirkot perustettiin toisaalle. 1800-luvun lopulla mainitaan kirkon kivijalkaan kuuluneet kivet siirretyn lähelle rakennettavan navetan perustuksiin. Kohteeseen liittyvistä tarinoista ja alueelta tehdyistä luulöydöistä huolimatta Aimalan kirkon paikkaa ei ole aiemmin aktiivisesti etsitty. Toukokuussa 2017 tehtyjen koekaivausten perusteella voitiin paikantaa Aimalan keskiaikainen kirkkomaa, mutta pienialaiselta tutkimusalueelta ei toistaiseksi havaittu jälkiä kirkkorakennuksesta. Tutkimuksia tullaan jatkamaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä Lempäälä-Seuran kanssa. 

Hankkeen tutkijana toimii arkeologian yliopisto-opettaja Juha Ruohonen.

Hankkeessa tutkitaan Juvan hallintopitäjään vuonna 1556 perustetun Partalan kuninkaankartanon alueen materiaalista kulttuuria arkeologian menetelmin. Tiedot sisämaassa sijaitsevista vauraista maataloista ovat äärimmäisen vähäisiä, sillä keskiajan ja uuden ajan vaihteen arkeologinen tutkimus on keskittynyt pitkälti rannikkoseudulle. Vuosina 2015 ja 2016 Partalan päärakennuksen ympäristössä tehtiin arkeologista prospektointia. Vuonna 2017 alueella järjestettiin kaivaukset, jonka yhteydessä nykyiseltä peltoalueelta tutkittiin 1500- ja 1800-luvuille ajoittuvia rakenteita. Tähän mennessä talletettu löytöaineisto on äärimmäisen monipuolinen, sillä vanhimmat löydöt ajoittuvat 1200- tai 1300-luvuille ja uusimmat 1900-luvulle. Aineistosta on tekeillä julkaisu, jonka suunniteltu julkaisuajankohta on kevät 2019. Tutkimusten avustajina ovat toimineet arkeologian opiskelijat ja paikalliset harrastajat sekä muut asiasta kiinnostuneet. Hankkeella on useita yhteistyökumppaneita ja sen hallinnoijana toimii Juva kunta. 

Hankkeen arkeologisesta osuudesta vastaa Turun yliopiston arkeologian yliopisto-opettaja Juha Ruohonen.

Tutkimushankkeen tarkoituksena on laatia selvitys Turun keskustassa sijaitsevan Casagranden korttelissa tehdyistä arkeologisista kaivauksista ja aineistoista. Alueella on tehty lukuisia tutkimuksia 1960-luvulta lähtien, mutta aineiston laadusta, sisällöstä ja tieteellisestä potentiaalista ei ole olemassa kokonaisvaltaista käsitystä. Alueen tekee erityisen mielenkiintoiseksi sieltä löytyneet satojen vainajien haudat sekä 1500-luvulla rakennetun Pyhän Hengen kirkon rauniot. Esille saatu löytöaineisto ja rakennuksen jäännökset kertovat puolestaan alueen varhaisimmasta asutuksesta ja asukkaiden elämästä. Puutteellisen perusselvityksen vuoksi alue on kuitenkin jäänyt tutkimukselliseen paitsioon.

CaJu-projektissa keskitytään tarkastelemaan erityisesti nk. Julinin tontin arkeologisia kaivauksia. Tavoitteenamme on selvittää 1960- ja 1980-luvuilla tehdyissä kaivauksista laaditun dokumenttiaineiston, talletettujen näytteiden ja löytöjen määrää ja laatua sekä tutkimustilannetta ja mahdollista tutkimuspotentiaalia.

Hankkeessa työskentelee kaupunkiarkeologian dosentti Liisa Seppänen ja HuK Hanna Haverinen.

Tutkimushankkeen tarkoitus on kuvailla ja tutkia nykyisin käytettävissä olevin keinoin Turun tuomiokirkossa keskiajalla (noin 1200–1560) kulttikäytössä olleet pyhäinjäännökset ja niiden säilytykseen, esittämiseen ja suojaamiseen käytetyt kääreet ja säiliöt. Samalla selvitetään myös tiedot muista keskiaikaisissa seura- ja kappelikunnissa sekä sääntökuntien kirkoissa olleet reliikit.

Tutkimuksen päämääränä on modernein keinoin ja menetelmin tarkentaa ja toistaiseksi puuttuvilta osilta hankkia systemaattista uutta tietoa reliikkien alkuperästä, ajoituksesta, laadusta, epäpuhtauksista, käsittelyaineista, aikakauden “väärennöksistä”, tekstuaalisista kysymyksistä, etnisestä taustasta, mahdollisista sairauksista ja fysiologisista vammoista, säiliö- ja suojaamismateriaalien teknisestä ja ammatillisesta laadusta sekä muista kysymyksistä.

Puu oli elintärkeä osa pohjoisen havumetsävyöhykkeen esimodernia ihmiselämää. Poikkitieteinen tutkimushanke tarkastelee puun käyttöä ja muutoksia Koillis-Euroopassa 1100-luvulta 1600-luvulle. Se analysoi pitkällä aikajänteellä tapahtuneita muutoksia puun merkityksissä, mikä näkyy sen konkreettisissa ja metaforisissa liikkeissä metsän raaka-aineesta kotitalouksien ja markkinoiden tuotteeksi ja puupölkystä kirkolliseksi veistokseksi. Kuinka nämä liikkeet ja muutokset kytkeytyivät muinaisiin elämäntapoihin ja ihmisten, eläinten ja ympäristön sekä yliluonnollisen välisiin suhteisiin? Projekti on osa ihmistieteiden tuliterää ympäristökeskeistä näkökulmaa, ja se tutkii monisyisiä aineellisia verkostoja, jotka yhdistävät paikallisia ja globaaleja ilmiöitä, taloutta, sosiaalisia käytäntöjä ja poliittisia diskursseja. Tutkimusryhmä koostuu kasvitutkijoista, arkeologeista, taidehistorioitsijoista ja historioitsijoista.

Hanketta johtaa professori Visa Immonen.