Työelämäprofessoriluento | Oona Ylönen

Työelämäprofessuuriluentoni otsikkona on Lastensuojelun sosiaalityön äärellä. Johdattelen sen myötä teitä muutaman ajankohtaisen teeman pariin käsitellen ensin sosiaalityötä yleisesti ja sitten lastensuojelun sosiaalityötä. Lopuksi kerron kaksi hyvää uutista.

Sosiaalityön elävä kokonaisuus

Sosiaalityö on ammatti ja tieteenala. Se on tutkimuksen, opetuksen ja käytännön elävä kokonaisuus, jossa osat vaikuttavat toinen toisiinsa. Kolmevuotisen työelämäprofessuurini ytimessä on lastensuojelun tietoperustaisuuden vahvistamiseen pyrkivä yhteistyö eli tehtävänäni on toimia tutkimuksen, opetuksen ja käytännön yhdyspinnoilla. Työelämäprofessuuri kiinnittyy erityisesti yliopiston lakisääteiseen tehtävään toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Opetukseen ja tutkimukseen liittyvän kansallisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi perustettiin vuonna 1999 sosiaalityön yliopistoverkosto, Sosnet. Sen toimesta aloitettiin seuraavana vuonna sosiaalityöntekijöiden erikoistumiskoulutus, mikä on ollut merkittävä uudistus alalla. Toinen tärkeä virstanpylväs sosiaalityön kokonaisuudessa on asiakasturvallisuuden ja laadun kannalta olennainen nimikesuojaus, joka saatiin vuonna 2016. Sosiaalityöntekijäksi valmistuminen edellyttää pääainetta vastaavia yliopistollisia opintoja sosiaalityössä ja sosiaalityöntekijän nimikettä ei tule käyttää ilman Valviran myöntämää oikeutta. Turun yliopistossa tärkeä virstanpylväs on sosiaalityön oman oppiaineen perustaminen 20 vuotta sitten. Nyt on siis yliopiston 100-vuotisjuhlan lisäksi sosiaalityön juhlavuosi.

Käytännön sosiaalityön tavoitteena on lieventää erilaisten elämäntilanteiden tuottamia vaikeuksia sekä vahvistaa yksilöiden ja perheiden omaa selviytymistä ja osallisuutta. Siinä on kyse niin ihmisten välisiin suhteisiin liittyvistä haasteista, kuin sosiaalisten ongelmien yhteiskunnallisista yhteyksistä. Sitä tehdään yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kanssa. Käytännön sosiaalityössä on kyse muutoksen tukemisesta, jossa toivon ja toiveikkuuden näkökulma on keskeinen. Eettinen ja kriittinen reflektio on korostuneen tärkeää, sosiaalityötä voidaan pitää ihmisoikeustyönä.
Lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun

Lasten ihmisoikeuksien näkökulmasta on huomionarvoista, että lasten peruspalvelujen heikentäminen 1990-luvulta lähtien on keskeisiä syitä lasten ja nuorten syrjäytymiskehitykseen. Peruspalvelujen, varhaisen tuen ja matalan kynnyksen palvelujen vahvistaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti perusteltua.

Osalle lapsista kuitenkin kasaantuu hyvin vaikeita elämänkokemuksia, kuten päihderiippuvuuteen, mielenterveysongelmiin, köyhyyteen tai lähisuhdeväkivaltaan liittyviä vaikeuksia. Silloin riskit lapsen hyvinvoinnille ovat vakavia ja lastensuojelulain tarkoittamaa lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua tarvitaan. Sen tehtävänä on viime kädessä eri keinoin turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lapsilla on vahva oikeus läheisiin ihmissuhteisiin ja vanhempiinsa, joilla on aina ensisijainen vastuu lapsesta. Lastensuojelun lähtökohtana on, että perheiden oikeuksiin puututaan mahdollisimman vähän. Lastensuojelun viranomaistehtäviin on kuitenkin delegoitu jopa merkittävän julkisen vallan käytön mahdollisuus tilanteissa, joissa lapsi ei ole muilla keinoin suojattavissa. Tehtävä edellyttää laajaa ja monipuolista tietopohjaa ja vakaata harkintaa. Apua tarvitsevan lapsen ja lapsen asian äärelle asettuminen edellyttää sekä taitoa että rohkeutta. Haluan kuitenkin tuoda erityisesti esiin, että lasten suojaamisen tehtävä ei koske pelkästään lastensuojelua, se on vasta viimesijainen turva.

Lastensuojelun tietoperustan vahvistaminen ja riittävä aikaresurssi

Tuon seuraavaksi esiin kaksi työelämäprofessuurikauteni tavoitteiden kannalta oleellista teemaa. Nämä ovat lastensuojelun tietoperustaisuuden vahvistaminen ja riittävän aikaresurssin varmistaminen lastensuojelun sosiaalityössä.

Eri toimijat ovat pitkään tuoneet esiin lastensuojeluun liittyvän tiedon ja sen koordinoinnin puutteellisuutta. Lastensuojeluun liittyvän tiedontarpeen välittyminen eri tieteenalojen tutkimukseen on palvelujärjestelmämme toimivuuden kannalta turvattava. Tietoperustan vahvistamisen kannalta oleellista on myös tutkimustiedon käytettävyyden lisääminen eri keinoin sekä lastensuojelua koskevan tiedon vahvempi käyttöönotto sosiaalityön käytännöissä eri tasoilla. Yliopistotasoisen täydennyskoulutuksen eli jatkuvan oppimisen mahdollisuudet on tärkeä varmistaa lastensuojelun sosiaalityön, monialaisen yhteistyön ja johtamisen näkökulmista. Lastensuojelun käytännön työtä ja tutkimusta yhdistävien työtehtävien lisääminen olisi merkittävää sekä sosiaalityön ammatin kehittymisen, että tutkimuksen ja opetuksen sisältöjen kannalta.

Toinen teema on lastensuojelun sosiaalityön krooniselta vaikuttava aikapula. Yksi sosiaalityön kulmakivistä on vahva akateeminen pohjakoulutus, joka tuottaa hyvät valmiudet tiedon etsimiseen, arviointiin ja uuden tiedon tuotantoon. Lastensuojelun vaativana tehtävänä on vahvistaa lapsen ja perheen hyvinvointia tilanteissa, joissa vallitsee yleensä useita sitä vaarantavia tekijöitä. Lapsen auttaminen edellyttää lapseen tutustumista, sen myötä pääsee myös lapsen oman mielipiteen äärelle. Lapselle palvelu tarkoittaa ihmisiä. Vahvempi vaikuttavuus ja sosiaalityön eettisten periaatteiden noudattaminen edellyttävät aikaa myös luotettavan tiedon etsimiseen, monialaiseen yhteistyöhön sekä lapsen tilanteen huolelliseen arviointiin asiakassuhteen eri vaiheissa. Useasta suunnasta tuleva kova paine puskee nopeisiin ratkaisuyrityksiin usein hyvin moniuloitteisissa ja pitkäkestoisissa tilanteissa lapsen ja hänen perheensä elämässä. Painetta tulee liian suurista asiakasmääristä, puutteista muissa osissa palvelujärjestelmää ja lasten tilanteiden aiheuttamasta hädästä myös sosiaalityön ulkopuolella. Mahdollisuuksia saada konsultointia lastensuojelun sosiaalityöstä tulisi lisätä.

Kaksi hyvää uutista lastensuojelusta

Haluan lopuksi kertoa kaksi hyvää uutista. Ensimmäinen liittyy siihen, että tästä vuodesta alkaen sosiaalityön yliopistotasoiset tutkimushankkeet voivat saada valtion tutkimusrahoitusta. Ensimmäisen vuoden rahoituksen määrä on sosiaalityön osalta 4 miljoonaa euroa. Uudistuksen taustalla on tarve vahvistaa sosiaalityön tutkimusperäistä työkulttuuria ja toisaalta kytkeä tutkimusta tiukemmin palvelujärjestelmäämme.
Toinen hyvä uutinen liittyy kokemusasiantuntijuuden monipuoliseen kehittymiseen ja voimistumiseen. Lastensuojelusta apua tarvinneiden ja nyt tarvitsevien ääni on voimistumassa, samoin sitä kuulevien ihmisten määrä.