Yksinkertainen seula auttaa kouluterveydenhuoltoa löytämään syömishäiriöön viittaavan oireilun (Väitös: TtM Lea Hautala, 14.9.2018, nuorisopsykiatria ja hoitotiede)
Syömishäiriöt ovat vakavia, vaikeasti tunnistettavia ja hankalasti hoidettavia sairauksia, jotka vaarantavat yksilön kehityksen, terveyden ja toimintakyvyn sekä koko perheen hyvinvoinnin. Turun yliopistossa väittelevä TtM Lea Hautala testasi väitöstutkimuksessaan ensimmäistä kertaa syömishäiriöseulan toimivuutta suomalaisessa kouluterveydenhuollossa. Tutkimuksen perusteella seulonta näyttäisi tunnistavan oireilun paremmin kuin tavanomainen terveystarkastus.
Turun yliopiston tiedote 5.9.2018
Syömishäiriöiden syntyyn ja kroonistumiseen johtavat syyt ovat vielä osin hämärän peitossa. Lea Hautala kuvasi väitöskirjatutkimuksessaan nuorten itse ilmoittamia syömishäiriöön viittaavia oireita ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä neljän vuoden seurantajaksolla keskimurrosiästä (15–16-vuotiaat) myöhäismurrosikään.
SCOFF-syömiskäyttäytymiskyselyn avulla syömishäiriöön viittaavista oireista raportoi joka viides nuori. Ilman seulontaa syömishäiriöriskiryhmään kuuluvaksi tunnistettiin vain yksi kahdestakymmenestä nuoresta.
– Tässä tutkimuksessa seulonta nelinkertaisti havainnot syömishäiriöön viittaavasta oireilusta verrattuna tavanomaiseen terveystarkastukseen. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että syömishäiriöön sairastutaan yleisimmin murrosiässä ja valtaosa syömishäiriöistä jää terveydenhuollossa havaitsematta, Hautala kertoo.
Syömishäiriöön viittaavan oireilun seulonta tulisikin liittää osaksi murrosikäisten nuorten vuosittaisia terveystarkastuksia, jotta oireilevat nuoret löydettäisiin mahdollisimman varhain.
– Aikaisempien tutkimusten perusteella varhaisessa vaiheessa toteutettuna jo lyhyt interventio usein riittää tilanteen korjaamiseksi. Näin ollen nykyisen Käypä hoito -suosituksen ohjetta seulonnan kohdistamisesta yksilöihin, joiden epäillään jo sairastavan syömishäiriötä, tulisi tarkistaa, Hautala jatkaa.
Oireilu jatkuu usein vuosia
Keskimurrosikäisistä tytöistä noin joka neljäs ja pojista joka seitsemäs raportoi syömishäiriöön viittaavasta oireilusta. Noin puolet syömishäiriöön viittaavasta oireilusta raportoineista nuorista oli oireilevia vielä vuoden kuluttua. Neljän vuoden kuluttua tutkimuksen alusta oireilu jatkui yhä joka toisella tytöistä ja joka kuudennella pojista, joilla oli oireita jo tutkimuksen alussa.
– Tutkimuksen mukaan oireilun pitkittyminen oli todennäköisintä nuorilla, joilla oli myös masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta keskimurrosiässä. Kouluterveydenhuollossa yleisesti kerätyistä terveystiedoista onkin hyötyä seulaan jääneiden nuorten hoidon tarpeen arvioinnissa, jotta mahdolliset interventiot osataan kohdistaa juuri niihin nuoriin, joilla riski ongelman pitkittymiseen on suuri, Hautala toteaa.
Tutkimuksessaan Hautala tarkasteli myös lapsi–vanhempi-suhteen mahdollista yhteyttä syömishäiriöön viittaavaan oireiluun. Tulosten mukaan tavanomainen vanhemmuus on useimmiten kyllin hyvää suojaamaan nuorta syömiskäyttäytymisen häiriintymiseltä.
– Osalla nuorista voi kuitenkin tilapäisesti esiintyä syömishäiriöön viittaavaa oireilua, joka liittyy huoleen kehonkuvan ja ulkonäön muuttumisesta aikuistumisen myötä. Tässä tutkimuksessa oireilun jääminen lyhytaikaiseksi oli todennäköisintä niillä tytöillä, joiden kokemus suhteestaan äitiin oli keskimääräistä parempi. Olennaisempaa oireilun keston kannalta oli kuitenkin se, oliko nuori kärsinyt masentuneisuudesta 15–16-vuotiaana vai ei, Hautala kertoo.
Väestötasolle suhteutettuna tutkimuksen tulokset tarkoittavat, että myöhäismurrosikäisistä noin joka kymmenennellä tytöllä ja kahdella pojalla sadasta on pitkittynyttä syömishäiriöön viittaavaa oireilua. Noin joka toisella heistä oireilun monimuotoisuus viittaa nuoren sairastuneen syömishäiriöön.
Hautala toteutti väitöskirjatutkimuksensa nelivaiheisena seurantatutkimuksena, jossa aineisto kerättiin kyselylomakkeilla ja vastaajien terveyskertomustiedoista.
Tutkimukseen osallistui alkuvaiheessa 1891 8- ja 9-luokkalaista nuorta, jotka vastasivat syömiskäyttäytymiskyselyyn terveystarkastuksen yhteydessä, sekä 14 kouluterveydenhoitajaa. Nelivuotisseurantakysely toteutettiin postikyselynä alkuvaiheessa seulaan jääneille nuorille ja oireettomille verrokeille. Heistä tutkimukseen osallistui yhteensä 722 vastaajaa.
***
TtM Lea Hautala esittää väitöskirjansa Eating Pathology - A Challenge in School Health Care julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 14.9.2018 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Päivi Åstedt-Kurki (Tampereen yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Max Karukivi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
TtM Lea Hautala on syntynyt vuonna 1959 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Messukylän lukiossa Tampereella vuonna 1978. Hautala suoritti korkeakoulututkintonsa (TtM) Turun yliopistossa vuonna 2001. Väitöksen alana on nuorisopsykiatria ja hoitotiede.
Väittelijän yhteystiedot: p 0407082215, leahau@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/hautala_lea.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7206-7