Verenpaineen vaihtelun mittaamisesta apua sydän- ja verisuonitautiriskin arviointiin (Väitös: LL Eeva Juhanoja, 19.12.2018, sisätautioppi)
Verenpaineen vaihtelu lisää sydän- ja verisuonitautitapahtumia sekä niihin liittyvää kuolleisuutta, vahvistaa tuore tutkimus. Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan LL Eeva Juhanoja havaitsi, että lisääntyneelle kotona mitatun verenpaineen vaihtelulle voidaan löytää kynnysarvo, jonka ylittävät lukemat ovat yhteydessä tautitapahtumien ilmaantumiseen. Lisäksi kotiverenpaine vaihtelee jonkin verran viikonpäivän mukaan. Tutkimustulokset vahvistavat aiemmin todettua yhteyttä verenpaineen vaihtelun ja kuolleisuuden välillä.
Noin puolella suomalaisesta aikuisväestöstä on kohonnut verenpaine. Kohonnut verenpaine on merkittävä sairastuvuutta ja kuolleisuutta aiheuttava tekijä, ja myös lisääntynyt verenpaineen vaihtelu ennustaa kuolleisuutta. Verenpaineen vaihtelun mittaaminen on kuitenkin vähäistä ja käytännöt kirjavia, mikä rajoittaa sen käyttöä kliinisessä riskin arvioinnissa.
– Koska lisääntyneellä verenpaineen vaihtelulla on merkitystä verenpainetasosta riippumatta, myös verenpaineen vaihtelua olisi hyvä pystyä mittaamaan standardoidusti, Juhanoja sanoo.
Verenpaineen vaihtelun kliinistä merkitystä on tutkittu runsaasti parina viime vuosikymmenenä. Ilmiön mittaamista käytännössä hankaloittaa se, että eri tutkimuksissa on käytetty erilaisia mittaustapoja, jolloin verenpaineen vaihtelun systemaattinen tarkastelu on hankalaa.
Juhanojan väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä osoitettiin, että eri mittaustavoilla todettujen verenpaineen vaihteluiden keskinäinen korrelaatio on heikko. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, miten verenpaineen vaihtelua tulisi mitata.
Laajat aineistot tutkimuksen taustalla
Väitöskirjan osatöissä käytettiin kolmea eri aineistoa. Yksi aineisto oli 527 varsinaissuomalaisen henkilön otos, jossa puolet tutkittavista oli valittu satunnaisotannalla väestörekisteristä ja puolella oli tuore verenpainetautidiagnoosi.
– Henkilöille tehtiin verenpaineen mittaukset vastaanotolla, kotona ja pitkäaikaisrekisteröinnillä. Heidän kohdallaan todettiin, että näillä eri tavoilla mitatut verenpaineen vaihtelut korreloivat heikosti toistensa kanssa, Juhanoja kertoo.
Toinen tutkimusväestö koostui 2 103 henkilöstä, jotka osallistuivat Terveys 2000 -tutkimuksen syventävään Finn-Home -osaan. Kotona mitatun verenpaineen havaittiin olevan maanantaisin hieman korkeampi kuin muina viikonpäivinä, ja ero näkyi varsinkin työssäkäyvillä henkilöillä.
– Kun kotona mitatun verenpaineen vaihtelua tutkittiin myöhemmän sydän- ja verisuonitapahtumien sairastuvuuden valossa, seitsemän päivän pituinen mittausjakso osoittautui riittäväksi, väittelijä kertoo.
Kolmannen tutkimuspopulaation muodostivat 6 238 kansainvälisen IDHOCO (International Database for HOme blood pressure in relation to Cardiovascular Outcome) -tietokannan henkilöä.
– Laajassa otoksessa määritettiin viitearvot kotiverenpaineen vaihtelulle, jotta tiedettäisiin, kuinka suuri verenpaineen vaihtelu on terveydelle vaarallista.
Tutkimus auttaa tunnistamaan riskipotilaat
Väitöstutkimuksen löydökset voivat auttaa lääkäreitä tunnistamaan ne potilaat, joilla verenpaineen vaihtelu on lisääntynyttä ja joilla on siten korostunut riski sairastua valtimotautiin.
– Laajoja tutkimuksia siitä, miten verenpaineen vaihtelun vähentäminen vaikuttaisi tautiriskiin, ei kuitenkaan ole tehty, vaan nykytiedon mukaan hypertension hoidon tavoitteena kannattaa pitää verenpainetason alentamista. Tulee kuitenkin muistaa, että tähänastisissa tutkimuksissa verenpaineen vaihtelun tuoma lisäarvo sairausriskin arviointiin on melko pieni, Juhanoja huomauttaa.
***
LL Eeva Juhanoja esittää väitöskirjansa Home Blood Pressure Variability − Assessment and Clinical Significance julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa keskiviikkona 19.12.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Medisiina, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Pirjo Mustonen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Risto Kaaja (Turun yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.
LL Eeva Juhanoja on syntynyt vuonna 1988 ja kirjoitti ylioppilaaksi Turun Klassikon lukiossa vuonna 2007. Juhanoja suoritti korkeakoulututkintonsa (LL) Turun yliopistossa vuonna 2013. Väitöksen alana on sisätautioppi. Juhanoja työskentelee Turun yliopistollisessa keskussairaalassa syöpätautien klinikalla.
Väittelijän yhteystiedot: p. 050 464 1350, epjuha@utu.fi
