Väittelijä selvitti inkerinsuomalaisten paluumuuttoa kulttuuriperintöprosessina (Väitös: FM Minna-Liisa Salonsaari, 21.9.2018, kulttuuriperinnön tutkimus)
Turun yliopistossa väittelevä FM Minna-Liisa Salonsaari tarkastelee väitöskirjassaan inkerinsuomalaisten paluumuuttoa kerrottuna paluumuuttona. Eduskunnassa käytyjen keskustelujen ja lakiehdotusten kautta tutkimuksessa hahmottuu paluumuuttoa koskevan lainsäädännön muotoutuminen kulttuuriperintöprosessina. Väitöstutkimus avaa näkökulmia Suomen maahanmuuttolainsäädännön muotoutumiseen
Turun yliopiston tiedote 13.9.2018
Inkerinsuomalaiset ja muut entisen Neuvostoliiton alueen etniseltä taustaltaan suomalaiset saivat paluumuutto-oikeuden Suomeen vuonna 1990. Noin 30 000 henkilöä pääosin Venäjältä ja Virosta käytti paluumuuttomahdollisuuden ennen kuin vuonna 2011 vahvistettu ulkomaalaislain muutos päätti entisenkaltaisen paluumuuton heinäkuussa 2016. Aluksi paluumuuttoa säädeltiin viranomaissäädöksin, kunnes vuonna 1996 ulkomaalaislakiin liitettiin paluumuuttoa säätelevä pykälä, jota muutettiin vuosina 2003, 2004 ja 2011.
Salonsaari tarkastelee kulttuuriperinnön tutkimuksen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan inkerinsuomalaisten paluumuuttoa Suomeen kerrottuna paluumuuttona. Tutkimuksen metodologinen pohja on kulttuuriperinnön tutkimuksen ohella kerronnantutkimuksessa, muistitutkimuksessa sekä muistitietotutkimuksessa.
Paluumuuton yksityiset ja yleiset kertomukset
Salonsaari yhdistää tutkimuksessaan kaksi erilaista aineistoa. Kolmen eri sukupolveen kuuluvan paluumuuttajanaisen haastattelujen kautta Salonsaari hahmottaa paluumuuton henkilökohtaisten kertomuksien rakentumista.
– Haastattelut tuottivat paluumuuttajalähtökohtaista tietoa paluumuuttoprosessista. Kokijalähtöinen tieto on merkityksellistä tietoa, josta parhaimmillaan on hyötyä käytännön maahanmuuttotyössä, Salonsaari toteaa.
Paluumuuton lainsäädännön rakentumista Salonsaari tarkastelee valtiopäiväasiakirjojen, erityisesti eduskuntakeskustelujen ja lakiehdotusten, kautta.
– Yhteistä aineistoilleni on niiden tarkastelu kerrontana ja muistitietona, niin sanottuna kerrottuna paluumuuttona. Yhteinen tekijä on myös paluumuuton hahmottaminen kulttuuriperintöprosessina, Salonsaari kertoo.
Menneisyyden jäljet ohjaavat kulttuuriperintöprosessia
Yksi Salonsaaren tutkimuksen avainkäsitteistä on menneisyyden jäljet. Salonsaari tarkastelee paluumuuttoa koskevassa valtiopäiväasiakirja-aineistossa, muun muassa eduskunnassa käydyissä paluumuuttoa koskevissa keskusteluissa sekä lakiehdotuksissa ilmenevää menneisyyden jälkien tunnistamista ja analysoi sitä seurannutta lainsäädännön muotoutumista kulttuuriperintöprosessina.
– Menneisyyden jäljet voivat olla esimerkiksi perittyjä tietoja tai taitoja, joilla on erityistä merkitystä ihmisen, yhteisön tai paikkakunnan arjelle ja identiteetille. Kulttuuriperintöprosessissa menneisyydestä jääneet jäljet päätyvät menneisyyden representaatioiden rakennusaineiksi, Salonsaari kuvailee.
Vuosien aikana käydyissä paluumuuttoa ja sen lainsäädäntöä koskevissa keskusteluissa menneisyyden jälkien tunnistaminen muovasi keskeisellä tavalla niitä reunaehtoja, joiden rajoissa inkerinsuomalaiset liitettiin osaksi suomalaisuutta.
– Kulttuuriperintö rakentuu siten, että yhteisö tunnistaa jonkin menneisyyden jäljen arvokkaaksi ja osaksi yhteistä perintöä. Inkerinsuomalaisten paluumuutosta puhuttaessa tällainen jälki oli esimerkiksi se, että Suomessa inkerinsuomalaiset tunnistettiin ulkosuomalaisiksi. Se teki inkerinsuomalaisten paluumuuton mahdolliseksi, Salonsaari sanoo.
Paluumuuton kehityksen tarkastelu kulttuuriperintöprosessin näkökulmasta auttaa Salonsaaren mukaan hahmottamaan niitä moniulotteisia ja ajallisia merkityksiä, jotka vaikuttavat tapaamme määritellä asioita ja jopa säätää lakeja.
– On perusteltua sanoa, että suomalaisen maahanmuuttolainsäädännön pohja on syntynyt inkerinsuomalaisten paluumuuton vaikutuksesta, osana sitä kulttuuriperintöprosessia, Salonsaari toteaa.
***
FM Minna-Liisa Salonsaari esittää väitöskirjansa Inkerinsuomalaisten paluumuutto kerrottuna paluumuuttona ja kulttuuriperintöprosessina julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.9.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Porin yliopistokeskus, Auditorio 125, Pohjoisranta 11, Pori).
Vastaväittäjänä toimii professori emerita Annikki Kaivola-Bregenhøj ja kustoksena professori Anna Sivula (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
FM Minna-Liisa Salonsaari on syntynyt vuonna 1983 Ulvilassa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Ulvilan lukiosta vuonna 2002. Korkeakoulututkintonsa (FM) Salonsaari suoritti Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa Porin yliopistokeskuksessa vuonna 2008. Väitöksen alana on kulttuuriperinnön tutkimus. Salonsaari työskentelee museoamanuenssina Rauman museossa.
Väittelijän yhteystiedot: p. 040 7469 742, minna-liisa.salonsaari@utu.fi
Väittelijän kuva: http://apps.utu.fi/media/vaittelijat/salonsaari_minna-liisa.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://www.utupub.fi/handle/10024/145854