Väitöstutkimus ehdottaa startupeille keinoja herättää sidosryhmien huomio (Väitös: MSc Jonathan Van Mumford, kansainvälinen liiketoiminta, 2.11.2018)
KTM Jonathan Van Mumford tarkastelee väitöstutkimuksessaan, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että eri sidosryhmät löytävät startup-yrityksen ja tapoja, joiden avulla yrittäjät ja yritysjohto pystyvät herättämään potentiaalisten sijoittajien ja kumppaneiden kiinnostuksen taatakseen riittävät resurssit käyttöönsä. Lisäksi tutkimus tuo esiin tapoja, joilla poliittiset toimijat voivat edistää tätä prosessia.
Turun yliopiston tiedote 2.11.2018
Eräs yrittäjien yleisimpiä huolenaiheita on sijoittajien löytämisen vaikeus startup-vaiheessa. Toisaalta sijoittajat valittelevat lupaavien ja investoinnin arvoisten startup-yritysten harvalukuisuutta.
‒ On selvää, että tämä kuilu sidosryhmien ja yrittäjien näkemysten välillä syntyy eri toimijoiden erilaisesta ymmärryksestä siitä, mitä “liiketoimintamahdollisuus” tarkoittaa yrityksen näkökulmasta, sanoo mahdollisuuden käsitteeseen perehtynyt Jonathan Van Mumford.
Mumford ehdottaa väitöskirjassaan tapoja, joiden avulla yrittäjät ja yritysjohto pystyvät kiinnittämään potentiaalisten sidosryhmien ja kumppaneiden huomion paremmin voidakseen varmistaa tarvitsemansa resurssit. Lisäksi tutkimus valottaa sitä, miten poliittiset toimijat voivat edistää tätä prosessia.
Kohti parempaa tapaa arvioida sidosryhmiä
Mumford toteaa väitöstutkimuksessaan, että yrittäjien tulisi sidosryhmiä arvioidessaan ottaa huomioon näiden motiivit ja käytettävissä olevat keinot hyödyntää liiketoimintamahdollisuutta sekä näiden näkemys sen luonteesta. Keinot viittaavat kyseessä olevan sidosryhmän sitoutumista startup-yrityksen tunnistamaan liiketoimintamahdollisuuteen. Motiivi puolestaan on yrittäjän arvio niistä syistä, jonka vuoksi ko. toimija haluaa sitoutua startup-yritykseen joko taloudellisten resurssien tai käyttämänsä ajan muodossa. Potentiaalisen kumppanin näkemys mahdollisuuden luonteesta tarkoittaa ko. toimijan visiota siitä, miten ja mihin hänen panostaan (resursseja ja aikaa), tulisi käyttää.
‒ Kokonaisarvion perusteella yrittäjät voivat arvioida erilaisia potentiaalisia kumppaneita ja sijoittajia sekä heidän tuomaansa lisäarvoa yritykselle. Lisäksi yrittäjät voivat tarkoituksenmukaisemmin valita missä järjestyksessä he lähestyvät mahdollisia sidosryhmiä kasvattaakseen onnistumisen mahdollisuuksia.
Erilaiset sijoittajat, erilaiset sitoutumisen motivaatiot, erilaiset tulokset
Mumford jakaa mahdolliset sijoittajat kahden eri ulottuvuuden perusteella: sijoituspäätöksen tavoite ja siihen liittyvä päätöksenteko. Päätöksen taustalla saattaa olla tulevaisuuteen liittyvä tuottotavoite tai kiinnostus sijoittamiseen, toisaalta päätöksenteko voi perustua rationaaliseen, harkittuun päätöksentekoon tai sitä voivat ohjailla päätöksentekijän arvot ja tunteet. Tämän luokittelun perusteella hän tunnistaa neljä erilaista sijoittajatyyppiä: kausaaliset toimijat, jotka tekevät harkittuja ja tavoitteellisia sijoituspäätöksiä tulevaa tuottoa odottaen; effektuaaliset toimijat, jotka ovat valmiita aktiiviseen dialogiin yrittäjien kanssa kehittääkseen yritystä luoviin ja odottamattomiin suuntiin; luottamukseen nojaavat toimijat, jotka tekevät sijoituksia perustuen henkilökohtaiseen uskoon yrittäjää ja/tai hänen visiotaan kohtaan sekä itseluottamukseen nojaavat toimijat, jotka haluavat osallistua yrityksen toimintaan koska luottavat vahvasti omiin kykyihinsä liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämisessä.
‒ Tutkimuksen tärkein teoreettinen johtopäätös on väite, että synnytettäessä uutta liiketoimintaa prosessia luonnehtivat sekä effektuaalinen päätöksenteko, intersubjektiivisuus ja monenkeskisyys. Tarkastelua tuleekin laajentaa instrumentalistisesta, rationaalisesta näkemyksestä ottamaan huomioon useat toimijat sekä näiden prosessiin tuoma subjektiivinen rationalisuuden tulkinta.
Mumford on kansainvälisen yrittäjyyden tutkija, joka rakentaa väitöstyönsä verrattain uuden effektuaatioteorian pohjalle. Effektuaatioteoria selittää uusien yrittäjyyshenkisten liikeyritysten syntyä. Effektuaation mukaan yrittäjien ei ole välttämätöntä seurata selkeitä suunnitelmia yritystä luodessaan, vaan he voivat luottaa verkostoihin ja luovuuteen, joiden avulla he voivat selviytyä odottamattomista esteistä. Epäselvää kuitenkin on se, miksi eri henkilöt tukevat tämänkaltaisia yrittäjiä.
‒ Effektuaatioteoria ehdottaa, että nämä tukeaan yrittäjille tarjoavat henkilöt, jotka edistävät liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämistä tuomalla prosessiin erilaisia resursseja, jakavat samankaltaisen ymmärryksen yrittäjyydestä startup-yrittäjien kanssa. Väitöskirjatutkimus haastaa tämän näkemyksen ja väitän, että sijoittajien toiminnan taustat ovat paljon monimutkaisemmat. Motivaatio kumpuaa useista lähteistä ja sijoittajien ymmärrys liiketoimintamahdollisuudesta voi merkittävästi poiketa yrittäjän näkemyksestä.
***
MSc Jonathan Van Mumford esittää väitöskirjansa Means, Motive, and Opportunity: Engaging stakeholders towards opportunity creation through effectuation julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 2.11.2018 klo 12 (Turun kauppakorkeakoulu, LähiTapiola-sali, Rehtoripellonkatu 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori A. Rebecca Reuber (University of Toronto, Kanada) ja kustoksena professori Niina Nummela (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
MSc Jonathan Van Mumford on syntynyt vuonna 1984 Uudessa Seelannissa ja suoritti korkeakoulututkintonsa (MSc) Turun yliopistossa vuonna 2013. Väitöksen alana on kansainvälinen liiketoiminta.
Väittelijän yhteystiedot: p. 041 708 4861, jonathan.v.mumford@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/mumford-jonathan.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7446-7