Uusi, reaktioajan mittaukseen perustuva menetelmä voi helpottaa näkökentän tutkimista (Väitös: LL Laura Knaapi, 31.8.2018, silmätautioppi)
Näkökenttätutkimus ja silmäpohjan valokuvaus ovat oleellinen osa monien silmäsairauksien diagnostiikkaa, hoitoa ja seurantaa. LL Laura Knaapin Turun yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus esittelee uuden, reaktioajan mittaukseen perustuvan menetelmän, jonka avulla voidaan tutkia näkökenttää luonnollisemmin ja vältetään katseen harhailusta mahdollisesti aiheutuvat virheet mittauksen aikana. Knaapi selvitti tutkimuksessaan myös silmänpohjan valokuvan suurennokseen vaikuttavia tekijöitä.
Turun yliopiston tiedote 17.8.2018
Perinteiset näkökentän tutkimusmenetelmät perustuvat siihen, että koehenkilön tulee kohdistaa katse yhteen pisteeseen koko tutkimuksen ajan. Tämä tekee menetelmästä epäluonnollisen, ja katseen harhailu mittauksen aikana voi vaikeuttaa etenkin lasten näkökentän tutkimista. Katseen harhailu tutkimuksen aikana onkin yksi yleisimmistä syistä näkökenttätutkimuksen epäonnistumiseen myös aikuisilla. Sen sijaan uudessa, reaktioajan mittaukseen perustuvassa menetelmässä katse kohdistetaan näkökentässä nähdyn valon välähdyksen suuntaan, ja valon näkemiseen kulunutta aikaa mitataan.
Laura Knaapi totesi väitöstutkimuksessaan reaktioajan mittaukseen perustuvan näkökenttälaitteen löytävän näkökentän normaalin puutosalueen eli niin sanotun sokean täplän terveillä aikuisilla. Tulos varmistettiin määrittämällä sokean täplän sijainti myös Zeissin silmänpohjan valokuvauskameralla otettujen silmänpohjan valokuvien ja perinteisen näkökenttätutkimuksen avulla.
– Uusi, reaktioajan mittaukseen perustuva menetelmä voi tulevaisuudessa olla merkityksellinen erityisryhmien, kuten lasten, näkökentän tutkimisessa. Menetelmän soveltuvuus näkökentän tutkimiseen terveillä vapaaehtoisilla ja eri silmäsairauksien yhteydessä vaatii kuitenkin jatkotutkimuksia, Knaapi tiivistää.
Silmänpohjan valokuvasta tehdyt mittaukset ovat luotettavia
Sekä kameran optiikalla että silmän taittovoimalla on vaikutus silmänpohjan valokuvan suurennokseen. Objektin todellisen koon määrittäminen silmänpohjan valokuvasta vaatii matemaattisten kaavojen käyttöä.
Knaapi selvitti tutkimuksessaan myös verkkokalvon rakenteiden todellisen koon arvioimiseksi kehitetyn matemaattisen kaavan luotettavuutta. Knaapi verifioi kaavan käyttöä terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä mittaamalla tarkan näön alueen ja näköhermon pään keskipisteiden välimatkan silmänpohjan valokuvista, jotka oli otettu Zeissin telesentrisellä silmänpohjan valokuvauskameralla.
Kuvien perusteella Knaapi laski sokean täplän teoreettisen sijainnin. Tulokset vastasivat perinteisen näkökenttätutkimuksen avulla määritetyn sokean täplän sijaintia. Lisäksi Knaapi laski Topconin silmänpohjan valokuvauskameran aiemmin tuntemattoman muuntokertoimen.
Kaihileikkauksessa keinomykiön asentaminen muuttaa usein silmän taittovoimaa ja voi näin ollen vaikuttaa silmänpohjan valokuvan suurennokseen. Knaapi havaitsi, että kaihileikkauksessa keinomykiön asentamisella aiheutetun silmän taittovoiman ja etukammion syvyyden muuttumisella ei ollut merkittävää vaikutusta Zeissin telesentrisellä eikä Topconin silmänpohjan valokuvauskameralla otettujen silmänpohjan valokuvien suurennokseen.
– Tulos mahdollistaa objektin koon seuraamisen silmänpohjan valokuvasta myös kaihileikkauksen jälkeen, Knaapi kertoo.
Näköhermonpään ja tarkan näön alueen keskipisteiden välimatka toimii ref-erenssinä myös keskosena syntyneillä
Knaapi selvitti tutkimuksessaan myös keskosuuden vaikutusta tarkan näön alueen ja näköhermonpään keskipisteiden välimatkaan. Välimatkan on aiemmin todettu olevan lähellä vakiota aikuisilla.
Välimatka voi toimia referenssinä silloin, kun silmänpohjan valokuvasta halutaan arvioida objektin todellinen koko tilanteissa, joissa silmän ja kameran aiheuttamat valokuvan suurennosvaikutukset ovat tuntemattomia. Tutkimuksessa tarkan näön alueen ja näköhermon pään keskipisteiden välimatkan todettiin olevan lähellä vakiota 10–11-vuotiailla keskosena syntyneillä lapsilla.
– Tutkimukseni johtopäätöksenä oli, että tarkan näön alueen ja näköhermon pään keskipisteiden välimatkaa voitaisiin käyttää referenssinä myös keskosena syntyneillä henkilöillä, kun silmänpohjan valokuvasta halutaan arvioida objektin todellinen koko, Knaapi kertoo.
*****
LL Laura Knaapi esittää väitöskirjansa Determining the Size of Retinal Features: a Study on the Magnification of a Fundus Photograph and its Application in the Development of Reaction Time Perimetry julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 31.8.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Medisiina, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Tero Kivelä (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Eija Vesti (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
LL Laura Knaapi on syntynyt vuonna 1982 ja kirjoitti ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulussa Helsingissä vuonna 2001. Knaapi suoritti korkeakoulututkintonsa (LL) Turun yliopistossa vuonna 2008. Väitök-sen alana on silmätautioppi. Knaapi työskentelee silmätautien erikoislääkärinä Rauman Silmäase-malla.
Väittelijän yhteystiedot: laura.knaapi@utu.fi
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7308-8