Maallikoiden merkitys suomalaisen oikeus- ja hallintojärjestelmälle oli 1800-luvun Suomessa merkittävä. Silti vain harva oikeudellista työtä tehneistä maallikoista elätti sillä itsensä. FM Tuomas Jussilan väitös tarkastetaan Turun yliopistossa 25.5.
Millainen oli maaseudun maallikkotuomareiden rooli 1800-luvun Suomessa?
Tätä tarkastelee FM Tuomas Jussila oikeushistorian väitöskirjassaan, joka tarkastetaan Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa lauantaina 25. toukokuuta.
Maallikoiden merkitys suomalaisen oikeus- ja hallintojärjestelmälle oli merkittävä, mutta vain harva oikeudellista työtä tehnyt maallikko elätti sillä itsensä.
– Maallikoiden tekemä oikeudellinen työ ja sen merkitys on ollut suurelta osin kirjoittamaton luku suomalaista oikeushistoriaa. Väitöskirjani kartoittaa suomalaisen oikeusvaltion sekä kansalaisyhteiskunnan historiallisia juuria sekä sosiaalihistoriaa, Jussila sanoo.
Tutkimus osoittaa, että suomalaisella 1800-luvun lopun maaseudulla oikeudellinen ja hallinnollinen työ olivat vahvasti sidoksissa sosiaaliseen taustaan ja yhteiskunnalliseen asemaan. Talollisväestö piti tiukasti hallussaan esimerkiksi kuntakokousten esimiesten ja lautamiesten tehtäviä.
Oikeudellisessa työssä tarvittavat taidot muuttuivat 1860-luvulta 1890-luvulle tultaessa. Esimerkiksi ruotsin kieli menetti painoarvoaan, ja sen tilalle nousivat aiempaa korkeammat vaatimukset suomen kielen kirjallisissa taidoissa.
Oikeudellinen tietotaito
Pohjoismaiselle oikeuskulttuurille on perinteisesti ollut ominaista maallikkovaltaisuus. Tästä huolimatta maallikot ja heidän tekemänsä oikeudellinen tunnetaan heikosti.
Jussilan tutkimuksen keskiössä ovat paikallishallinnossa ja kihlakunnanoikeudessa toimineet maallikot. Tärkeimpiä maallikkotehtäviä 1800-luvun lopun maaseudulla olivat kuntakokousten ja -lautakuntien esimiestehtävät ja käräjäsalin lauta- ja asiamiesten tehtävät.
– Väitöskirjani rakentuu oikeudellisen tietotaidon käsitteen ympärille. Oikeudellinen tietotaito merkitsee oikeudelliseen työhön sidoksissa olevaa luku-, kirjoitus-, lasku- tai puhetaitoa, Jussila kertoo.
Hän muotoilee tutkimuksessaan ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun käsitteistöä hyödyntämällä oikeudellisen pääoman käsitettä. Sen avulla hän osoittaa, että varsinainen oikeudellinen osaaminen oli lopulta vain yksi osatekijä maallikoiden oikeudellisessa työssä.
Ajallisesti tutkimus sijoittui 1800-luvun jälkipuoliskolle.
– Oikeushistorian näkökulmasta ajankohta oli monessa mielessä mielenkiintoinen: esimerkiksi suomalaisen oikeus- ja hallintojärjestelmän kieli vaihtui ruotsista suomeksi, maaseudun paikallishallinto siirtyi seurakunnilta kunnallishallinnon tehtäväksi ja kirjallisten taitojen merkitys yhteiskunnan eri aloilla kasvoi aiempaa suuremmaksi.
Väitös on osa professori Mia Korpiolan johtama ja Suomen Akatemian rahoittama projektia Legal Literacy in Finland ca. 1750–1920: A Case of Popular Legal Learning in Premodern Europe.
FM Tuomas Jussila esittää väitöskirjansa ”Kunta ja käräjäsali - Oikeudellinen pääoma Ilmajoen pitäjässä 1860–1890” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 25.05.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1 -luentosali, Caloniankuja 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii FT Arja Rantanen ja kustoksena professori Mia Korpiola (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on oikeushistoria.