Tinnituspotilas voi hyötyä aivojen magneettistimulaatiohoidosta (Väitös: LL Hanna Sahlsten, 1.3.2019, kliininen neurofysiologia)
Tinnitukseen eli korvien soimiseen ei ole parantavaa hoitoa. Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) eli pään iholle annettu sarjamagneettistimulaatio on uusi hoitomuoto pitkäaikaiseen tinnitukseen. TMS on kajoamaton, kivuton ja hyvin siedetty hoito. Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, LL Hanna Sahlstenin Turun yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan jopa 40–50 % potilaista saattaa hyötyä hoidosta merkittävästi. Tinnituksen TMS-hoito on vielä pääasiassa kokeellista, ja hoidosta hyötyvien potilaiden tunnistaminen sekä oikea hoitoprotokolla vaativat vielä lisätutkimuksia.
Tinnitusta esiintyy 10–15 %:lla väestöstä, ja osalla potilaista siihen liittyy ahdistusta, masennusta ja univaikeuksia. Tinnituksen ääniaistimus syntyy ilman ulkoista äänilähdettä. Yleensä taustalla on sisäkorvan tai kuulohermon vaurio, jonka seurauksena kuulohermossa ja keskushermoston kuuloradoissa syntyy muutoksia aina kuuloaivokuorelle ja siihen kytkeytyviin hermoverkkoihin saakka. Tinnituspotilailla on kuvantamistutkimuksissa todettu ylitoimintaa kuuloaivokuorella, mutta myös aivojen muissa osissa, kuten tunne-elämän säätelyyn liittyvillä alueilla.
Hanna Sahlsten tutki väitöskirjassaan aivojen magneettistimulaation eli TMS:n käyttöä pitkäaikaisen tinnituksen hoidossa. Lisäksi hän selvitti tinnituspotilaiden psykiatrista sairastavuutta.
Magneettisimulaatiohoito voi vaimentaa tinnitusta, muttei tuo pysyvää apua
TMS synnyttää aivokudokseen sähkökentän, jolla voidaan vaikuttaa aivojen toimintaan. TMS sarjapulssein (rTMS) on tehokas mm. hermoperäisen kivun ja masennuksen hoidossa, mutta sen teho tinnitukseen on vielä epävarma. RTMS annetaan sarjahoitona, esimerkiksi viitenä päivänä viikossa 2–3 viikon ajan. RTMS soveltuu monenlaisille potilaille, mutta vasta-aiheena ovat magneettisesti aktiiviset metalliset vierasesineet, kuten sydämentahdistin.
Tinnituksessa jarruttava, hidasjaksoinen rTMS-hoito kohdennetaan ylitoimivalle kuuloaivokuorelle – yleensä vasemmalle. Näin saadaan vaimennettua tinnituksen voimakkuutta. Vaikutus ei kuitenkaan ole pysyvä, vaan se häviää yleensä viikkojen tai kuukausien kuluessa.
Sahlstenin väitöstutkimuksen ensimmäisessä osiossa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettiin 13:ta erittäin vaikeasta tinnituksesta kärsivää potilasta sähkökenttäohjatulla rTMS-hoidolla, joka kohdennettiin aivojen magneettikuvan mukaisesti vasemmalle kuuloaivokuorelle.
– Potilaista 77 % koki saaneensa apua hoidosta. Potilaiden omaan arvioon perustuva tinnituksen voimakkuus laski keskimäärin 39 % ja tinnituksen häiritsevyys 45 %, Sahlsten kertoo.
Toisessa osiossa satunnaistetussa, lumekontrolloidussa 40 potilaan tutkimuksessa arvioitiin vasemmalle kuuloaivokuorelle suunnatun, sähkökentän mukaan navigoidun hitaan rTMS:n vaikutuksia. Vaikka tinnitus helpottui merkittävästi, ei aktiivi-rTMS ollut lumehoitoa parempi.
– Tämä saattoi johtua suuresta lumevaikutuksesta ja laajasta yksilöiden välisestä vaihtelusta hoidon tehossa. Aktiivi-rTMS-hoidon jälkeisessä seurannassa 1 ja 3 kuukauden kontrolleissa 42 % ja 37 % potilaista sai erinomaisen hoitovasteen. Lume-rTMS-hoidon jälkeen vain 15 % ja 10 % potilaista, Sahlsten selittää.
Kolmannessa osiossa Sahlsten vertasi Satakunnan keskussairaalassa 40 potilaan tutkimuksessa rinnakkaisryhmien välillä aivojen magneettikuvan mukaan paikannetun rTMS:n ja ”sokko” rTMS:n (10–20 EEG-systeemiin perustuva paikannus) vaikutuksia. Molemmat ryhmät hyötyivät hoidosta, eikä paikannusmenetelmä ollut ratkaiseva tekijä hoidon lopputuloksen kannalta. Ilman aivojen rakennekuvaa annetussa rTMS-hoidossa jopa 55 % potilaista sai seurannassa erinomaisen hoitovasteen.
Tinnituspotilaat alttiita masennukselle
Väitöstutkimuksen viimeisessä osiossa Sahlsten määritteli 83 tinnituspotilaalta nykyiset ja koko elämän aikaiset psykiatriset häiriöt ja persoonallisuushäiriöt käyttäen tarkkoja psykiatrisia haastatteluja.
Tinnituspotilaat olivat tutkimuksen mukaan alttiita vakaville masennusjaksoille, ja heillä oli usein vaativan persoonallisuuden piirteitä. Psykiatriset häiriöt vaikuttivat olevan ennemmin samanaikaisia tai altistavia tiloja kuin tinnituksen seurauksena ilmaantuneita häiriöitä.
– Kaiken kaikkiaan tinnituspotilaat olivat psyykkisesti varsin terveitä ja sen vuoksi myös hyvin soveltuvia uusiin hoitomuotoihin kuten TMS-hoitoon. Huomioitavaa on, että TMS-hoidolla on mahdollista hoitaa myös tinnituspotilaan samanaikaista masennusta, Sahlsten kertoo.
***
LL Hanna Sahlsten esittää väitöskirjansa TINNITUS – PSYCHIATRIC COMORBIDITY AND TREATMENT USING TRANSCRANIAL MAGNETIC STIMULATION (TMS) julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 1.3.2019 klo 12.00 (Tyks, T-sairaala, Risto Lahesmaa -luentosali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimivat professori emeritus Martti Sorri (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Satu Jääskeläinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kliininen neurofysiologia.
Väittelijän yhteystiedot: hanna.sahlsten@hotmail.fi