Onko Yhdysvallat yhä maailman johtava suurvalta? Tutkimus avaa Yhdysvaltain asemaa kansainvälisessä järjestelmässä (Väitös: VTM Ville Sinkkonen, 16.12.2020, kansainvälinen oikeus)
Yhdysvaltojen säilyminen kansainvälisen järjestelmän johtavana suurvaltana on näyttänyt viime vuosina entistä epävarmemmalta. Yhdysvaltojen kohtaamat haasteet eivät kumpua ainoastaan suhteellisen valta-aseman heikkenemisestä tai sisäpoliittisesta kuohunnasta, joka vaikeuttaa sen kykyä toimia kansainvälisellä areenalla. Turun yliopistossa väittelevän Ville Sinkkosen mukaan Yhdysvaltojen kansainvälispoliittisen roolin muutosta tulisi tarkastella myös hallitsevien ideoiden, keskeisten arvojen, kahdenvälisten suhteiden ja kansainvälisten instituutioiden näkökulmista.
Yhdysvaltojen kyky muokata kansainvälistä järjestelmää mieleisekseen on aiempaa rajoitetumpi, mutta maa on edelleen maailman voimakkain valtio useimpien materiaalisten mittareiden valossa. Se on globaali toimija kaikilla relevanteilla kansainvälisen politiikan aloilla ja alueilla.
– USA:lla on lisäksi kansainvälisessä politiikassa yhä paitsi etuoikeuksia, joita suurvallat ovat perinteisesti nauttineet, myös painavaa vastuuta vallitsevan järjestelmän ylläpitämisessä. Tässä mielessä Yhdysvalloilla on edelleen hegemoninen rooli kansainvälisessä järjestelmässä, kertoo Turun yliopistossa väittelevä Ville Sinkkonen.
Sinkkosen mukaan Yhdysvallat voi pidentää hegemonisen asemansa kestoa omalla toiminnallaan, navigoimalla onnistuneesti kansainvälisen järjestelmän tyrskyissä ja tyvenissä. Onnistuneet poliittiset ratkaisut myös antavat järjestelmän johtavalle valtiolle mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millainen järjestelmä jää elämään sen valta-aseman kadottua.
– Toisaalta epäonnistuminen eli kyvyttömyys tehdä oikeita poliittisia linjanvetoja tai luoda houkuttelevia tulevaisuuden visioita kansainvälisen järjestelmän kehittämiseksi voi nopeuttaa USA:n hegemonian rapautumista, Sinkkonen sanoo.
Sinkkosen väitöstutkimuksen keskiössä ovat tällaiset hegemoniset epäonnistumiset. Tutkimuksessa esitellään uusia näkökulmia siihen, millä tavoin Yhdysvallat on mahdollisesti epäonnistunut hegemonia-asemansa ylläpitämisessä, sekä pohditaan, onko USA todella menettämässä johtajuusasemansa 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten kansainvälisessä järjestelmässä.
Johtajuusaseman ylläpitäminen entistä vaikeampaa kansainvälisessä järjestelmässä
Sinkkonen käsittelee tutkimuksessaan hegemoniaa paitsi materiaalisena ja sisäsyntyisenä myös sosiaalisena ja institutionaalisena ilmiönä. Tätä teoreettista kehystä täydentävät neljä alkuperäisjulkaisua, joista jokainen tuo esille uuden avauksen USA:n hegemoniaroolin ideapohjaisista ulottuvuuksista ja siitä, miten nämä mahdollisesti liittyvät hegemonisiin epäonnistumisiin.
– Artikkelit kertovat neljä toisiinsa liittyvää tarinaa. Yhdessä kuvaan, miten Yhdysvallat on 2000-luvulla epäonnistunut alueellisen järjestelmän rakennusvisioissaan Lähi-idässä. Toisessa käsittelen niitä vaikeuksia, joita USA on kohdannut pyrkiessään luottamukseen perustuviin suhteisiin Egyptin kanssa. Kolmannessa artikkelissa pohdimme yhdessä professori Henri Vogtin kanssa transatlanttisen arvopohjan yhtäläisyyksiä ja eroja suhteessa vapauskäsitteeseen. Neljännessä artikkelissa taas analysoin, miten Donald Trumpin ulkopolitiikka suhteutuu Yhdysvaltojen sisällä erityisesti ulkopoliittisen eliitin piirissä käytäviin kamppailuihin maan hegemoniaroolin tulevaisuudesta, Sinkkonen kertoo.
Tutkimus osoittaa, että johtajuusaseman ylläpitäminen on vaikeaa entistä monimutkaisemmassa kansainvälisessä järjestelmässä.
– Tämä johtuu osin siitä, ettei hegemoniassa ole lopulta kyse pelkästään sotilaallisesta vallasta, mammonasta tai toimivista poliittisista instituutioista. Se koostuu myös poliittisista ideoista, jotka ohjaavat maata kohti kansainvälisen johtajuusaseman tavoittelua ja ylläpitämistä, houkuttelevista visioista ja niiden toteuttamisesta, vaikeidenkin kahdenvälisten suhteiden ylläpitämisestä sekä jaetun arvopohjan rakentamisesta tärkeimpien kumppaneiden kanssa, Sinkkonen päättää.
***
VTM Ville Sinkkonen esittää väitöskirjansa ”Failing Hegemony? Four Essays on the Global Engagement of the United States of America in the 21st Century” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa keskiviikkona 16.12.2020 klo 10. Tilaisuus järjestetään etäyhteydellä.
Vastaväittäjänä toimii professori Mikael Baaz (Göteborgin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Outi Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kansainvälinen oikeus.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: ville.sinkkonen@fiia.fi, p. 09 432 7783
