Lobbauksen ja lahjonnan rajapyykki tulisi tiedostaa paremmin (Väitös: OTL, VT Tanja Mansikka, 22.11.2019, rikosoikeus)
Tanja Mansikka tutkii rikosoikeuden alan väitöskirjassaan erityisesti kuntien toimintaan liittyviä lahjusrikossäännöksiä ja niihin kytkeytyviä virkarikossäännöksiä. Oikeuskäytäntö hyväksyy tietynasteisen järkevän ja kohtuullisen suhdetoiminnan julkisen ja yksityisen sektorin välillä ilman, että kyse olisi varsinaisesta lahjonnasta. Organisaatioiden itsesääntelyllä on tärkeä merkitys, kun edustamisen rajoja määritetään.
Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, mikä on rikosvastuun alaraja lahjusrikoksissa ja mitkä ovat lahjusrikossäännösten erot. Suomen rikoslain lahjusrikossäännöksiä on pidetty tarkkoina ja kattavina, mutta toimivatko ne käytännön soveltamistilanteissa? Tähän kysymykseen väitöstutkimuksessa etsitään vastausta. Tutkimuksen tarkoituksena on myös helpottaa niiden syyttäjien, asianajajien ja tuomareiden työskentelyä, jotka pohtivat lahjusrikosten tulkintoja. Lisäksi tutkimus tarjoaa lainsäätäjälle kehittämisideoita.
Tutkimus on osittain perinteinen rikoslainopillinen tutkimus. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty metodina diskurssianalyysia, jonka avulla oikeustapauksia on analysoitu. Oikeustapauksista onkin diskurssianalyysin kautta löydettävissä julkisen sektorin johtajien toimintaympäristöstä business-johtajan identiteetti, joka ei esiinny ainakaan vielä lahjusrikosten lainvalmisteluaineistossa.
– Vaikka rikoslaki lähtee siitä, että kaikki edut, joilla pyritään vaikuttamaan virkamieheen ovat kiellettyjä, eivät kaikki edut kuitenkaan ole lahjontaa. Ennakkotapaukset osoittavat, että oikeuskäytäntö hyväksyy tietynasteisen järkevän ja kohtuullisen suhdetoiminnan julkisen ja yksityisen sektorin välillä ilman, että kyse olisi lahjonnasta, Turun yliopistossa väittelevä Tanja Mansikka sanoo.
Julkisen ja yksityisen sektorin lahjusrikossäännökset voitaisiin yhdistää
Organisaatioiden itsesääntelyllä on tärkeä merkitys, kun edustamisen rajoja määritetään.
– Virkamiehillä pitäisi olla selkeä käsitys siitä, mikä on kiellettyä ja sallittua suhdetoimintaa. Tutkimus osoittaa, että julkisen sektorin – erityisesti esimiesten ja organisaation – vastuusäännöksiä lahjusrikosten osalta pitää kehittää. Tällä hetkellä vastuusäännökset käytännössä puuttuvat, Mansikka huomauttaa.
Työantajan tulee olla julkisella sektorilla vastuussa henkilökunnan epäasiallisesta menettelystä, josta se on tietoinen ja johon se ei ole tarpeeksi puuttunut.
Tutkimuksessa pohditaan myös, olisiko julkisen ja yksityisen sektorin lahjusrikossäännökset syytä yhdistää. Tutkimus osoittaa, että eri oikeudenaloilla on oltava yhtenäiset lähtökohdat lahjonnan määrittelemisessä, jotta lahjusrikosten yhteiskunnallisia negatiivisia seurauksia voidaan tehokkaasti vähentää.
Yksityiset toimijat hoitavat aikaisempaa enemmän julkisia tehtäviä. Lisäksi kunnan ja yksityisen sektorin välinen kanssakäyminen on nykyisin tavallista. Kunnat ja yksityinen sektori perustavat yhteisiä palveluntuottajayrityksiä. Lisäksi kunnat perustavat yhteisiä yrityksiä, joiden tehtävänä on toimia kuntien yhteishankinta- ja sidosyksikköinä.
– Julkisen ja yksityisen sektorin hoitamien tehtävien lähentyminen, keskinäinen yhteistyö ja riippuvuus toisistaan nostavat esiin lahjusrikossäännösten yhtenäistämistarpeen, Mansikka näkee.
Tutkimuksessa käsitellään kootusti syitä, joiden johdosta lahjusrikossäännöksiä pitäisi uudistaa. Lisäksi analysoidaan, mitä oikeushyviä lahjusrikossäännösten kriminalisoinnilla on tarkoitus suojella ja voitaisiinko niiden suojeluobjekteja kehittää edelleen. Varsinkin elinkeinotoiminnan lahjusrikosten suojelukohde on syytä siirtää elinkeinonharjoittajan luottamuksen suojaamisesta toimivien markkinoiden suojeluun.
– Huomionarvoista on myös, että lahjusrikosoikeudenkäynneissä esitetään harvoin vahingonkorvausvaatimuksia tai taloudellisen hyödyn menettämisvaatimuksia, mikä on erikoista ottaen huomioon näiden rikosten yhteiskunnalliset negatiiviset vaikutukset, Mansikka huomauttaa.
***
OTL, VT Tanja Mansikka esittää väitöskirjansa ”Lobbauksesta lahjontaan - milloin raja ylittyy” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 22.11.2019 klo 12 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1 -luentosali, Caloniankuja 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii oikeusneuvos, dosentti Jussi Tapani (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Johanna Niemi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on rikosoikeus.
Väittelijän yhteystiedot: tanja.m.mansikka@utu.fi
