Krooninen stressi voi aiheuttaa maksan rasvoittumista (Väitös: FM, DI Liisa Ailanen, 16.11.2018, farmakologia, lääkekehitys ja lääkehoito)
Lihavuuteen liittyvän maksan rasvoittumisen on viime aikoina osoitettu olevan merkittävä riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksille. FM, DI Liisa Ailanen selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan hermovälittäjäaine neuropeptidi Y:n vaikutuksia maksan rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan. Tutkimuksessa käytetyt lääkehoidot neuropeptidi Y:n vaikutusten estämiseksi antavat lupaavia tuloksia lihavuuden yksilölliselle lääkehoidolle.
Turun yliopiston tiedote 9.11.2018
Rasvamaksa ei ole pelkästään runsaan alkoholin käytön seurausta, vaan yhä enemmän lihavuuteen liitetty sairaus, joka altistaa monille muille aineenvaihdunnallisille sairauksille. Lihavuuteen liittyvä maksan rasvoittuminen johtuu tavallisesti ruuassa tai rasvakudoksessa olevasta ylimääräisestä rasvasta, joka kuljetetaan maksaan.
Liisa Ailanen totesi väitöstutkimuksessaan, että rasvamaksa kehittyy myös terveellistä ruokaa syövillä koe-eläimillä, joiden stressivastetta välittävissä hermoissa tuotetaan normaalia enemmän neuropeptidi Y:tä. Nämä eläimet mallintavat kroonisen stressin aiheuttamaa lihavuutta, jonka taustalla tiedetään olevan lisääntynyt neuropeptidi Y:n vapautuminen noradrenaliinia tuottavista hermoista.
– Mielenkiintoinen havainto tutkimuksessani oli se, että syy-seuraus suhdetta rasvakudoksen kasvuun ja maksan rasvoittumiseen ei ollut, vaan hiirillä, joilla tuotetaan neuropeptidi Y:tä normaalia enemmän, rasvamaksa kehittyi samanaikaisesti kuin rasvan määrä kehossa lisääntyi, Ailanen kertoo.
Tutkimuksessa todettiin, että neuropeptidi Y estää maksan rasvahappojen hapettumista energiaksi, jolloin maksaan kuljetettu ja siellä tuotettu rasva alkaa kerääntyä aiheuttaen rasvamaksan. Neuropeptidi Y myös lisää kolesterolin tuotantoa maksassa, mikä aiheuttaa veren kolesterolitason nousua, sekä muuttaa maksan sokeriaineenvaihduntaa niin, että sokeria varastoidaan enemmän glykogeeniksi.
– Neuropeptidi Y näyttäisi siis tehokkaasti varastoivan kaiken mahdollisen energian, ikään kuin pahan päivän varalle. Kun varastot lopulta täyttyvät, sokeriaineenvaihdunta alkaa heiketä, ja riski sairastua tyypin 2 diabetekseen kasvaa, Ailanen selventää.
Tutkimuksessa selvisi, että mekanismi energian varastoitumiselle on neuropeptidi Y:n aiheuttama maksan sympaattisen aktiivisuuden heikentyminen.
Tavoite kohti yksilöllisempää lihavuuden lääkehoitoa
Runsaskalorisen ruokavalion ja neuropeptidi Y:n ylimäärän aiheuttamaa aineenvaihdunnan häiriötilaa pystytiin tutkimuksessa parantamaan lääkehoidolla, joka esti neuropeptidi Y:n Y2-reseptorivälitteisiä vaikutuksia. Samoin lääkehoito tunnetulla diabeteslääke metformiinilla normalisoi neuropeptidi Y:n ylimäärän aiheuttaman glykogeeniaineenvaihdunnan häiriön.
Ailanen painottaa, että on tärkeää huomata koe-eläinten reagoivan lääkehoidolle eri tavoin riippuen neuropeptidi Y:n määrästä.
– Sen vaikutusten estäminen näyttäisikin olevan hyödyllistä nimenomaan sellaisilla yksilöillä, joilla lihavuuteen liittyvät aineenvaihduntasairaudet johtuvat kroonisen stressin tai geneettisen perimän aiheuttamasta neuropeptidi Y:n lisääntymisestä. Koska yksilöt reagoivat ympäristön eri ärsykkeille eri tavoin, ja myös mekanismit lihavuuden ja sen liitännäissairauksien taustalla vaihtelevat, tarve yksilölliselle lääkehoidolle on ilmeinen, Ailanen summaa.
***
FM, DI Liisa Ailanen esittää väitöskirjansa The role of Neuropeptide Y in the Pathogenesis of the Metabolic Syndrome: A study of Liver Metabolism in Transgenic Mice Overexpressing Neuropeptide Y in Noradrenergic Neurons julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 16.11.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro auditorio, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Jukka Hakkola (Oulun yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Eriika Savontaus (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
FM, DI Liisa Ailanen on syntynyt vuonna 1978 ja kirjoitti ylioppilaaksi Raumanmeren lukiossa vuonna 1997. Ailanen suoritti korkeakoulututkintonsa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa vuonna 2002 (DI) ja Turun yliopistossa vuonna 2011 (FM). Väitöksen alana on farmakologia, lääkekehitys ja lääkehoito. Ailanen työskentelee Turun yliopistossa tutkijana.
Väittelijän yhteystiedot: p 040 542 8152, lkaila@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/ailanen_liisa.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7442-9