Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä rajoittaa valtion osakasvaltaa yhä useammin (Väitös: OTM Mikko Rajavuori, 10.8.2018, oikeustiede)
OTM Mikko Rajavuori tarkasteli väitöskirjassaan valtio-omistajuuden kansainvälisoikeudellisia reunaehtoja ja havaitsi tutkimuksessaan valtion osakeomistusten kansainvälisen sääntelyn olevan murroksessa. Valtio-omistajuuden kasvu ja kansainvälistyminen on johtanut valtion osakkeenomistajaroolien perinteisen sääntelyn tiukentumiseen, mutta se on tuottanut myös uudenlaisia sääntelyratkaisuja. Etenkin kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä on alkanut määrittää valtion osakasvallan käytön rajoja ja muotoja tavalla, joka paljastaa jännitteitä kehittyvässä valtio-omistajan globaalioikeudessa.
Turun yliopiston tiedote 2.8.2018
Valtioiden osakeomistuksia säännellään enenevässä määrin kansainvälisellä tasolla. Vaikka kansallinen sääntely – esimerkiksi osakeyhtiö-, arvopaperi- ja hallinto-oikeus – raamittaa olennaisesti valtion osakasvallan käyttöä, sillä on myös lukuisia kansainvälisoikeudellisia reunaehtoja. Esimerkiksi EU-oikeus tai kansainväliset kauppa- ja investointisuojasopimukset rajoittavat merkittävästi valtio-osakkeenomistajan mahdollisuuksia tukea tai ohjata omistamiaan yhtiöitä.
Valtio-omistajuuden kansainvälinen sääntely on kuitenkin murroksessa. Rajavuoren mukaan murros johtuu valtio-omistajuuden kansainvälistymisestä ja lisääntyneestä merkityksestä.
– Kiinan ja Brasilian kaltaisten kehittyvien talouksien nousu on johtanut valtio-omisteisten yhtiöiden merkittäviin kansainvälisiin investointeihin, joita kehittyneet taloudet EU ja Yhdysvallat etunenässä ovat usein pitäneet joko poliittisina tai yksityisiä markkinatoimijoita syrjivinä. Uudenlaiset kauppa- ja investointisopimukset, esimerkiksi TPP ja sittemmin kaatunut TTIP, onkin suunniteltu patoamaan haitallisena pidettyä valtiokapitalismia, Rajavuori sanoo.
Ihmisoikeusperustainen osakasvalta on sääntelyn uusi muoto
Rajavuori korostaa, että toisaalta valtio-omistajuuden tiukemman sääntelyn rinnalle on noussut uudenlainen sääntelyparadigma, jonka keskeisenä tavoitteena on suunnata valtion osakasvalta globaalien ulkoishaittojen torjuntaan. Kehitys näyttäytyy erityisen selvänä kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän piirissä.
– Valtio-omisteisten yhtiöiden asema ja valtion ”ihmisoikeusherkkä” osakasvalta on noussut erityiskysymykseksi, kun ihmisoikeuselimet tarkastelevat yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien suhdetta. Esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on integroinut omistajaohjauksen osaksi niitä keinoja, joilla valtiot turvaavat ihmisoikeussopimuksissa määritellyt oikeudet. Sama kehitys on nähtävissä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuoreessa ratkaisukäytännössä, Rajavuori kertoo.
Rajavuoren mukaan kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä edellyttääkin yhä painokkaammin valtiolta aktiivista ja ihmisoikeusperusteista omistajuutta.
– Voi sanoa, että kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä pyrkii tuottamaan uudenlaista kuvaa siitä, millainen hyvän valtio-osakkeenomistajan tulisi olla, miten sen tulisi markkinoilla operoida ja miten sen toiminta tulisi oikeudellisesti järjestää. Tämä kuva eroaa monin tavoin perinteisten sääntelyjärjestelmien keinoista ja tavoitteista.
Kohti valtio-omistajan globaalioikeutta
Kansainvälistä valtio-omistajuutta sääntelevät samanaikaisesti useat eri oikeusjärjestelmät, joiden välille saattaa toisinaan muodostua jännitteitä. Jännitteet johtuvat usein siitä, että valtio-omistajuuden muodot ovat kehittyneet valtavasti viime vuosikymmenten aikana. Rajavuoren mukaan esimerkiksi siirtymä valtionyhtiökeskeisestä valtio-omistajuudesta valtiollisiin rahastoihin, kehityspankkeihin ja vastaaviin uusiin omistajuusinstrumentteihin näkyy selvästi.
– Yrittäjävaltiosta on siirrytty osakkeenomistajavaltioon ja viime aikoina jopa portfoliosijoittavaltioon. Ajatellaan kotimaista kehitystä. Itsenäisyyden alkuvuosina Suomen valtio hankki metsäyhtiö Gutzeitin osake-enemmistön turvatakseen omat teollisuus- ja turvallisuuspoliittiset intressinsä, mutta nykyään Solidiumin kaltaiset toimijat pyrkivät kanavoimaan valtio-osakkeenomistajan äänen tavalla, joka ei aiheuttaisi huolta muiden markkinatoimijoiden keskuudessa.
Tutkimuksen mukaan valtio-omistajuuden ja valtio-osakkeenomistajan käyttäytymisen muutos edellyttää oikeutta – kansallista ja kansainvälistä, pehmeää ja sitovaa. Rajavuori korostaa, että kansainvälisen valtio-omistajuuden sääntely on luontevinta ymmärtää kehittyvänä globaalioikeuden alana, jossa eri oikeusjärjestelmät ja sääntelyratkaisut kietoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi ja yhdessä määrittelevät valtio-osakkeenomistajan organisaation, tehtävien ja toiminnan rakennetta.
***
OTM Mikko Rajavuori esittää väitöskirjansa How Should States Own? Human Rights and the Fiduciary State Shareholder julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 10.8.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1 -luentosali, Caloniankuja 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Larry Catá Backer (Penn State University, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Outi Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
OTM Mikko Rajavuori on syntynyt vuonna 1985 ja kirjoitti ylioppilaaksi Itä-Hämeen opistossa Hartolassa vuonna 2004. Rajavuori suoritti korkeakoulututkintonsa (OTM) Turun yliopistossa vuonna 2011. Väitöksen alana on oikeustiede.
Rajavuori työskentelee Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana. Väittelijän yhteystiedot: p. 0443556536, mijora(at)utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/rajavuori_mikko.jpg
