Hyvinvointipolitiikan tarjoamat välineet jäävät usein hyödyntämättä kehittyvissä maissa (Väitös: MSc Susmita Baulia, 4.12.2020, taloustiede)
MSc Susmita Baulia tutkii väitöskirjassaan ongelmia, jotka estävät kehittyvien maiden kohderyhmiä hyödyntämästä hyvinvointipolitiikan luottomarkkinoille ja terveydenhuoltoon tarjoamia välineitä parhaalla mahdollisella tavalla. Usein jonkin tietyn välineen, kuten mikroluoton tai rokotteen, käyttöönotto jää vähäiseksi, sillä sen luontaiset kustannukset ovat hyötyjä suuremmat.
Kaksi vuosikymmentä sitten mikroluottoja pidettiin tehokkaana keinona vähentää köyhyyttä, sillä niiden katsottiin löysäävän köyhien luottorajoitteita ja mahdollistavan heille sijoittamisen pienyrityksiin. Mikroluottojen yhteisvastuun myötä joukko lainanottajia saattoi olla yhdessä vastuussa takaisinmaksusta, mikäli joku laiminlöi maksuvelvollisuutensa.
Vuosien varrella mikroluotot ovat kuitenkin menettäneet hohtonsa. Tutkijat, kuten taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 2019 saaneet Banerjee ja Duflo, ovat havainneet, että näillä lainoilla on vain vähäisiä vaikutuksia pienyritysten perustamiseen ja muihin köyhän väestönosan hyvinvointiin vaikuttaviin seikkoihin. Olennaisinta on, että lainoja otetaan usein käyttöön hyvin vähän.
Jokaiselle lainanottajalle ei sovi samanlainen sopimus
Susmita Baulian mukaan luottojen käyttöönotto jää usein vähäiseksi, koska sopimustyypeissä ei ole riittävästi joustoa. Lainat voivat sopia ihmisille joko hyvin tai huonosti riippuen heidän riskinottoa ja toisten hyvinvointia koskevista preferensseistään.
Baulia suoritti tutkimuksensa aikana päätöksentekoa mittaavan laboratoriokokeen opiskelijoista koostuvalla koehenkilöryhmällä. Kokeessa hän tarjosi koehenkilöille erilaisten valittavissa olevien mikroluottojen valikoimaa ja vastaavasti vain yhtä ainoaa vaihtoehtoa. Hän havaitsi, että luottoja otettiin enemmän, kun valinnanvara kasvoi.
Lisäksi Baulia totesi, että riskiä karttavat lainanottajat olivat muita haluttomampia ottamaan yksilöllisen vastuun lainoja. Epäitsekkäät lainanottajat puolestaan suosivat yhteisvastuullisia lainoja.
– Olen vakuuttunut, että kun sama asetelma toteutuu oikeassa elämässä todellisilla lainanottajilla ja suuremmilla panoksilla, vaikutukset ovat vielä merkittävämmät, Baulia toteaa.
Työtilanne ja informaation puute vaikuttavat terveydenhuoltotoimien käyttöasteeseen
Väitöskirjan toinen osa käsittelee sitä, kuinka kehittyvien maiden köyhät ihmiset hyödyntävät terveydenhuoltotoimia.
– Yksinkertaiset ja kustannustehokkaat investoinnit, kuten lasten rokottaminen, hyönteisverkkojen käyttäminen tai juomaveden klooraaminen, voivat pienentää tartuntatautien riskiä ja valtavaa tartuntataakkaa näissä maissa. Vaikka edullisten ennaltaehkäisevien terveydenhuoltotoimien saatavuus on hyvä, käyttöaste on matala. Tämä johtuu siitä, että muut välittömät esteet ylittävät hyödyt, jotka saattavat realisoitua vasta hamassa tulevaisuudessa, Baulia kertoo.
Niin sanottu vaihtoehtoiskustannus on potentiaalinen, saamatta jäävä hyöty, kun yksi vaihtoehto valitaan toisen sijasta. Resurssirajoitteiselle kotitaloudelle lapsen rokotettavaksi viemisestä koituva kustannus voi olla yhtä suuri kuin yhden maataloustöistä saatavan päiväpalkan menettäminen.
Tutkiessaan ugandalaista kyselytutkimusaineistoa Baulia havaitsi, että köyhät kotitaloudet veivät todennäköisemmin lapsensa rokotettaviksi, kun heidän tulonsa tai terveytensä kärsivät. Silloin he eivät nimittäin työskennelleet vaan olivat kotona. Löydöksissä korostuu, että pienituloisten kotitalouksien aikuiset jakavat aikansa työhön ja vapaa-aikaan, ja lasten terveydenhuolto kuuluu jälkimmäiseen. Siksi lapset viedään ennaltaehkäisevän terveydenhuollon pariin silloin, kun poissaolo töistä ei tule niin kalliiksi.
– Tämän vuoksi on syytä ottaa käyttöön joko ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon kohdistuvia hintatukia tai tiukempaa terveydenhuollon käyttöä koskevaa sääntelyä.
Toinen terveydenhuoltopolitiikan keinojen hyödyntämiseen vaikuttava mekanismi on tiedon puute. Selvittääkseen sen merkitystä Baulia tutki Intiassa toteutettua julkista äitien ja lasten terveydenhuollon uudistusta. Uudistus asetti kannustimia sekä kysyntä- että tarjontapuolille. Sosioekonomisesti heikossa asemassa oleville äideille annettiin suoria rahansiirtoja vastineeksi julkisen terveydenhuollon piirissä synnyttämisestä. Paikallisyhteisöihin puolestaan palkattiin kiertäviä terveydenhuollon työntekijöitä valistamaan raskaana olevia terveydenhuoltoon liittyvistä valinnoista.
– Intiassa yhteisöissä kiertävien terveydenhuollon ammattilaisten antaman opastuksen merkitys oli köyhille äideille suoria rahansiirtoja suurempi. Tämä viittaa siihen, että informaatiokuilu on terveydenhuollon palveluiden hyödyntämisen kannalta olennaisempi mekanismi. Aktiivinen kannusteiden asettaminen tarjontapuolelle auttaa tuon kuilun umpeen kuromisessa, Baulia sanoo.
***
MSc Susmita Baulia esittää väitöskirjansa ”Essays on challenges in take-up of credit and healthcare in developing countries” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 4.12.2020 klo 12.00 (LähiTapiola-sali, Turun kauppakorkeakoulu, Rehtorinpellonkatu 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Patricia Justino (Yhdistyneiden Kansakuntien yliopiston kehitystaloustieteen tutkimuslaitos UNU-WIDER) ja kustoksena professori Janne Tukiainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on taloustiede.
Koronavirustilanteen vuoksi väitöstilaisuuden yleisömäärä paikan päällä on korkeintaan 20 henkilöä. Tilaisuutta voi seurata etänä: https://utu.zoom.us/j/65389125877
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: p. 0400314644, susmita.baulia@utu.fi
