Yleisön puutiaislähetykset paljastivat taigapunkin vakiintuneen Suomeen

​Taigapunkkien levinneisyyttä ja runsautta on tutkittu yleisön avulla. Tutkijat pyysivät huhtikuun lopulla yleisöä lähettämään Turun yliopiston eläinmuseoon löytämiään puutiaisia. Nyt tutkijat ovat määrittäneet tätä materiaalia.

– Punkkipostin lähettäjien aktiivisuus yllätti tutkijat. Lähetyksiä tuli kesäkuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä yli 3500 ja monet kirjeistä sisälsivät useita puutiaisyksilöitä. Pelkästään tutkijavoimin vastaavaa ei pystytä koskaan keräämään, tutkimuksen vetäjä Ritva Penttinen sanoo.

Kirjeiden valtaisasta määrästä johtuen vain osa puutiaisista on ehditty määrittämään, mutta aineistosta tulee Penttisen mukaan erinomainen.  Jo saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että taigapunkin (Ixodes persulcatus) merkittävimmät esiintymisalueet näyttävät keskittyvän tietyille alueille.

Pohjanlahden rannikolla taigapunkki on jopa tavallista puutiaista (Ixodes ricinus) yleisempi. Taigapunkin elinalue on melko yhtenäinen ja rantaviivaa myötäilevä, ja se ulottuu Pohjanmaan eteläosien tienoilta aina Pohjanlahden perukkaan asti. Aiemmat löytöpaikat tältä alueelta olivat Närpiö, Kokkola ja Simo.

Pirkanmaa sekä Pohjois-Karjala, Savo ja Kainuu lähiympäristöineen ovat myös taigapunkin elinalueita tavallisen puutiaisen ohella. Lajia on aiemmin tavattu Pirkanmaalta vain Lempäälästä, Pohjois-Karjalasta Ilomantsista ja Kainuusta Kuhmosta. Taigapunkin lisäksi keräykseen on tullut runsaasti tavallista puutiaista, eniten Etelä- ja Keski-Suomesta.

Taigapunkin levinneisyyttä ei ole Suomessa aiemmin näin laajasti kartoitettu. Laji on levinnyt idästä.  Sitä on löydetty jo 1950-luvulla Venäjän Karjalasta, minkä jälkeen laji runsastui ja elinalue laajeni 1960–1970-luvulla aina Laatokan rannalle asti. Suomesta ensimmäiset lajihavainnot ovat 2000-luvulta.

Taigapunkki ja tavallinen puutiainen ovat hyvin läheiset lajit. Ne saattavat jopa lisääntyä keskenään, joskin hybridien elinkyky on heikko. Niiden erottaminen on vaikeaa ulkoisten tuntomerkkien perusteella.

– Puutiaisista kantaa puutiaisaivokuumetta aiheuttavaa virusta vain hyvin pieni osa. Alueilla, joissa virusta ylipäätään esiintyy, kantavuudeksi on arvioitu noin 1 prosentti. Helsingin yliopiston virologian osaston tutkijoiden mukaan molemmat puutiaislajit voivat kantaa viruksen joko eurooppalaista tai siperialaista muotoa, Penttinen sanoo.

Molemmat lajit voivat kantaa myös borrelioosia aiheuttavia Borrelia-bakteereja. Bakteeria kantaa noin viidennes puutiaisista.

– Täten taigapunkin leviäminen ja vakiintuminen Suomessa ei ole oleellisesti muuttanut puutiaisten merkitystä vakavien tautien aiheuttajana. Riski sairastua puutiaisaivokuumeeseen on edelleen hyvin pieni, mutta puutiaisten ilmeinen runsastuminen on näkynyt borrelioosiin sairastuneiden määrässä, Penttinen sanoo.

Kansalaisten keräämistä näytteistä ei ole vielä analysoitu taudinaiheuttajien esiintyvyyttä.

– Vaikka nimenomaan taigapunkki on tänä kesänä saanut paljon huomiota, tärkeintä on asiallinen ja järkevä suhtautuminen molempiin puutiaislajeihin. Maastossa liikkumista ei pidä pelätä, mutta punkkisyyni on tärkeä toimenpide sekä ihmisille että lemmikeille ulkoilun jälkeen. Näin parhaiten vältytään ikäviltä tautitapauksilta. Tietyillä riskialueilla asuville tai lomaileville, suositellaan myös rokotetta puutiaisaivokuumetta vastaan, Penttinen sanoo.

Puutiaisprojektin tutkijat kiittävät kaikkia lähettäjiä heidän valtavasta aktiivisuudesta. Osallistujien kesken arvottu Turun yliopiston tuotepalkinto meni tällä kertaa Joensuuhun.

Tutkijat ottavat puutiaislähetyksiä vastaan syyskuun loppuun saakka.

Lisätietoja projektista löytyy sivulta, www.puutiaiset.fi

Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Hanna Oksanen