Uutuuskirja tarjoaa uuden tulkinnan suomalaisesta televisiosta 1970- ja 1980-luvuilla
Kirja osoittaa, että MTV jakoi saman eetoksen kuin Yle – yhtiöiden huomattavista eroista huolimatta.
Tuore kirja Kulttuuritelevision aika (SKS) kertoo, millainen rooli televisiolla oli kulttuuripolitiikassa 1970- ja 1980-luvuilla. Teoksen ovat kirjoittaneet Turun yliopiston professori Anu Koivunen, yliopistonlehtorit Mari Pajala ja Laura Saarenmaa sekä filosofian tohtori, Ylen käsikirjoittaja Janne Zareff.
Monipuoliseen arkistoaineistoon perustuva teos kyseenalaistaa tavan erotella julkisen palvelun ja kaupallisen television historiat toisistaan. Teos osoittaa, että myös MTV jakoi Ylen eetoksen.
Nykyhetkeen verrattuna 1970–1980-lukujen ohjelmatarjonta näyttää niukalta, mutta televisio välitti koteihin monipuolisesti kulttuuria. Televisiota pidettiin kaikille kuuluvana resurssina, jolla oli tärkeä rooli yhteiskuntasuunnittelussa ja kulttuurisen kansalaisuuden mahdollistamisessa.
Televisio oli osa kulttuuripolitiikkaa ja demokratiakehitystä, ja ohjelmisto tuki siirtymää agraariyhteiskunnasta urbaaniin Suomeen.
”Television ohjelmakaavioissa näkyi aluepolitiikka ja topeliaaninen Maamme-kirjan henki, mutta televisio myös lännetytti, eurooppalaisti ja suometti suomalaisia. Kylmän sodan rautaesirippu sekä näkyi että repeili niin Ylen kuin MTV:n ohjelmatarjonnassa”, kirjoittajat sanovat.
Kulttuuritelevision aika haastaa käsityksen julkisen palvelun ja kaupallisen television historiat toisistaan erillisinä. Kirja osoittaa, että MTV jakoi saman eetoksen kuin Yle – yhtiöiden huomattavista eroista huolimatta.
”Kulttuuritelevision ajalla tarkoitamme aikaa, jolloin Yle ja MTV molemmat omalla tavallaan edistivät projektia sivistävästä, viihdyttävästä, katsojien kanssa elävästä ja yhteiskunnalliseen kehitykseen osallistuvasta televisiosta.”
Monipuoliseen arkistoaineistoon perustuva teos analysoi televisio-ohjelmia, niiden tuotantoa sekä lehdistövastaanottoa. Se ei ole nostalginen katsaus menneeseen, vaan haastaa pohtimaan television merkitystä tänään, kun kulttuurisisällöt ovat hajautuneet eri alustoille ja televisio on vain pienenevä osa arjen audiovisuaalista kulttuuria.
