Uusia dosentuureja hoitotieteen laitoksella

Marja Hult tutkii laajasti työn suhdetta terveyteen ja hyvinvointiin

TtT Marja Hultin tausta on preventiivisessä hoitotieteessä ja terveyden edistämisessä. Hänen väitöskirjatutkimuksensa käsitteli työttömyyden aikaista terveyttä ja työkykyä. Post doc -tutkimuksessaan hän siirtyi tarkastelemaan työelämässä heikossa asemassa olevien hyvinvointia työsuhteiden ollessa keskiössä. Heikkolaatuiset työsuhteet, eli prekaarityö, on yleistä hoiva-alalla, mutta myös korkeammin koulutettujen hoitotyöntekijöiden, kuten sairaanhoitajien, työelämä on kurjistunut. Hult pyrkii tutkimuksellaan osoittamaan työelämän laadun ongelmakohtia hoitotyössä yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Hultin tutkimusaihe on osoittautunut hyvin ajankohtaiseksi ja kiinnostusta herättäväksi. Hänen tutkimuksensa asemoituu hoitotieteellisessä tutkimuksessa lähelle yhteiskuntatutkimusta.

– Jo väitöskirjaopintojen aikana menin töihin tutkijaksi Työterveyslaitokselle, ja väitöksen jälkeen olen toiminut monipuolisesti sekä omissa että muiden johtamissa tutkimushankkeissa Turun yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa. Hankkeet, joissa olen työskennellyt, ovat kohdistuneet työkyvyn johtamiseen, terveyden edistämiseen ja hoitotyön johtamiseen. Tällä hetkellä johdan kaksivuotista Työsuojelurahaston rahoittamaa hanketta Kohti kestävää hoitotyötä, jossa selvitetään erilaisin tutkimusmenetelmin terveydenhuollon työntekijöiden käsityksiä inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän, kunnon työn (eng. decent work) edellytyksistä, ulottuvuuksista ja seurauksista, Hult kertoo.

Hult on ollut avaamassa uutta tutkimussuuntaa hoitotyön prekaarityön/kestävän työn tutkimuksen parissa maailmanlaajuisestikin. Hän näkee, että tutkimusala tarjoaa paljon mahdollisuuksia, ja etenkin kansainvälisen yhteistyön prekaarityön tutkimuksen tiimoilta hän on kokenut hyvin mielekkääksi. Hult viettikin edellisen lukuvuoden Brysselissä Vrije-yliopistossa sosiologian laitoksella prekaarityön tutkijoiden ryhmässä. Tutkimusalansa haasteeksi hän kokee sen, että aiempaa tutkimusta aiheesta ei ole.  

Arja Suikkalan tutkimus on kohdistunut erityisesti terveysalan opiskelijan ja potilaan väliseen suhteeseen

TtT Arja Suikkalan kansallinen ja kansainvälinen tutkimus on painottunut vahvasti opiskelija-potilassuhteeseen ja potilaan kokemuksellisen tiedon hyödyntämiseen terveysalan koulutuksessa. Aiheena opiskelija-potilassuhdetta on tutkittu vähän. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että potilaat voidaan nähdä aktiivisina osallistujina tai yhteistyökumppaneina terveysalan opiskelijoiden oppimisessa.

Potilas ja hänen hoitonsa ovat oppimisen lähtökohta, ja potilaiden voidaankin sanoa olevan parhaita henkilöitä kouluttamaan tulevia terveysalan ammattilaisia. Potilas tuleekin kutsua mukaan omaan terveysprosessiinsa sekä opiskelijoiden oppimisprosessiin. Koulutuksen aikana terveysalan opiskelijoilla on erilaisia potilaskohtaamisia, joissa opiskelijat oppivat kohtaamaan potilaita arvostavasti ja yksilöllisesti oman elämänsä asiantuntijoina ja toimijoina. Näin opiskelijat voivat kehittyä empaattisiksi ja ihmislähtöisen hoidon sisäistäneiksi ammattilaisiksi.

– Potilaat ovat usein opiskelijan parhaita opettajia ja innostajia. Opiskelijat myös arvostavat potilailta saamaansa palautetta. Myönteiset kokemukset opiskelija-potilassuhteista tukevat ammatillisen osaamisen kehittymistä ja ovat merkityksellisiä opiskelu- ja uramotivaatiota vahvistavia tekijöitä, Suikkala kuvailee.

Väitöskirjatutkimuksestaan lähtien TtT Arja Suikkala on jatkanut aktiivisesti opiskelija-potilassuhteeseen liittyvää tutkimusta kansallisesti ja kansainvälisesti. Hän on tarkastellut myös opiskelijoiden itsearvioiman kompetenssin ja opiskelija-potilassuhteen välistä yhteyttä sekä laajentanut tutkimustaan palliatiivisessa hoidossa tulevaisuudessa tarvittavan osaamisen tutkimukseen. Lisäksi hän on toiminut näiden aihepiirien tutkijana kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa.

TtT Arja Suikkala on kehittänyt väitöskirjatutkimuksessaan Opiskelija-potilassuhde -mittarin, joka on hänen jatkotutkimuksissaan osoittautunut päteväksi ja luotettavaksi mittaamaan opiskelijan ja potilaan välisen suhteen kahta keskeistä ulottuvuutta: hoitosuhdetta ja oppimissuhdetta. Mittaria käytetään tällä hetkellä kansallisesti hyvinvointialueilla osana opiskelijaohjauksen laadun arviointia. Jatkossa mittarin tutkimuskäyttöön liittyy myös kansainvälistä yhteistyötä.

Tulevaisuudessa eri potilasryhmien aktiivinen osallistuminen terveysalan koulutukseen ja siten opiskelijoiden myönteisten oppimistulosten saavuttamiseen on tärkeää. Siten tuleekin kehittää oppimisstrategioita, jotka mahdollistavat potilaiden ja opiskelijoiden kohtaamiset ja potilaiden äänen kuulumisen terveysalan koulutuksessa ja kliinisessä oppimisessa. Erityistä huomioita tulee kiinnittää haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien edustajien osallistumismahdollisuuksiin sekä kulttuuriseen ja eettiseen osaamiseen näissä kohtaamisissa.

Tulevaisuuden suunnitelmia tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisen parissa

Uusilla dosenteilla on selkeät tavoitteet tulevaisuuden suunnitelmien suhteen.

– Jatkan poikkitieteellisten tutkimushankkeiden suunnittelun ja rahoitushakujen parissa, ilman muuta! Minulla on joitakin ideoita erilaisten tutkimusalojen ja -perinteiden yhdistämisen suhteen, ja tavoitteenani on tuoda uudenlaisia näkökulmia laajan teemani, eli työn ja hyvinvoinnin yhteyden, tutkimukseen, Hult selventää.

– Toivon, että voin omalta osaltani edistää tutkimuksen avulla potilaiden arvokkaan kokemusasiantuntijuuden kuuluksi tulemista ja hyödyntämistä terveysalan koulutuksessa ja sen kehittämisessä. Tähän tarvitaan lisää tutkimusta erityisesti potilaiden näkökulmasta, sillä potilailla on entistä tärkeä rooli alan koulutuksen uudistamisessa ja kehittämisessä, Suikkala kiteyttää.