Uudet tekniset menetelmät ja materiaalit parantavat lannerangan luudutusleikkauksen tarkkuutta ja luutumista (Väitös: LL, DI Ilkka Saarenpää, 14.12.2018, neurologia)
Kokeneenkin selkäkirurgin asettamien pedikkeliruuvien tarkkuutta voidaan todennäköisesti parantaa käyttämällä leikkauksen yhteydessä navigaatiota yhdessä leikkauksenaikaisen kuvantamisen kanssa. Tämä käy ilmi Turun yliopistossa väittelevän LL, DI Ilkka Saarenpään väitöstutkimuksessa. Lisäksi väitöstutkimuksessa todettiin, että bioaktiivisesta lasista valmistettu uusi, helposti muovailtava luunkorviketahna on bioyhteensopiva ja sillä saadaan hyviä luutumistuloksia.
Vuosien 1990 ja 2015 välisenä aikana alaselkäkivusta johtuva työkyvyttömyysaika on lisääntynyt 54 %:lla maailmanlaajuisesti. Alaselkäkivun ensisijaiset hoidot ovat kuntoutuksellisia. Lannerangan luudutusleikkaus voidaan kuitenkin tehdä oireisessa lannerangan rappeumasairaudessa, kun kivun syyn on osoitettu sijaitsevan rajallisessa määrässä selkärangan toiminnallisia yksikköjä, eikä kipu vähene kuntoutuksellisilla hoidoilla.
Lannerangan luudutusleikkauksissa käytetään usein pedikkeleiden eli nikamakaarten varsien läpi nikamasolmuihin asennettuja ruuveja. Epätarkka pedikkeliruuvien asettaminen voi kuitenkin aiheuttaa neurologisia oireita, johtaa nopeaan kiinnitysosien irtoamiseen ja rangan instabiiliusoireiden palaamiseen. Suuri osa selkärangan kiinnityslaitteista irtoaa lopulta, ellei kiinnitettyjen kohtien välillä tapahdu luutumista.
Perinteisten lannerangan luudutusmenetelmien tarkkuutta voidaan parantaa
LL, DI Ilkka Saarenpään pedikkeliruuvien tarkkuutta käsittelevässä tutkimuksessa kokenut neurokirurgi asensi perinteisellä luudutusmenetelmällä 147 potilaalle lannerangan rappeumasairauden vuoksi 837 pedikkeliruuvia. Näistä 14,3 % rikkoi luisen pedikkelin seinämän.
– Ruuveista 3 % ulottui vähintään 4 mm pedikkelin luisen seinämän ulkopuolelle. 26 %:lla potilaista, joilla ruuvi läpäisi pedikkelin seinämän, ilmeni uusia neurologisia haittaoireita, ja 89 %:lla oireisista potilaista pedikkeliruuvi läpäisi pedikkelin seinämän mediaalisesti (keskisuunnasta) tai inferiorisesti (alasuuntaan), Saarenpää kertoo.
Nykyisin anatomisiin rakenteisiin perustuvien pedikkeliruuvien asennusmenetelmien rinnalla on jo varsin yleisesti käytössä tietokoneavusteisia ruuvien suuntausmenetelmiä. Näitä navigaatiomenetelmiä hyödyntäen pedikkeliruuvien asennuksessa päästään tyypillisesti tarkkuuteen, jossa alle 10 % ruuveista rikkoo pedikkelin seinämän. Navigaatioon yhdistetty leikkauksenaikainen kuvantaminen parantaa edelleen pedikkeliruuvien asennustarkkuutta.
Bioaktiivisesta lasista valmistetun luunkorviketahnan käyttö on turvallista ja tehokasta
Bioaktiiviset lasit ovat synteettisiä ja bioyhteensopivia materiaaleja, joilla on luun kasvua ohjaavia ja edistäviä vaikutuksia, ja ne voivat sitoutua suoraan luuhun. Lisäksi niillä on paikallisia verisuonten uudistumista ja muodostumista edistäviä sekä bakteerien kasvua hillitseviä ominaisuuksia.
– Osana väitöstutkimustani totesin, että kontrolloidussa tutkimuksessa, joka edeltää kliinistä tutkimusta, uudenlainen bioaktiivisesta lasista valmistettu, helposti käsiteltävä ja muotoiltava tahna on bioyhteensopiva, eikä sen sidosaine häiritse luun muodostumista. Lisäksi tahnan avulla saavutettiin bioaktiivisesta lasista valmistettuihin rakeisiin verrattuna hieman parempi luutuminen luuydinontelossa, Saarenpää selittää.
– Kliinisessä tutkimuksessa saimme lannerangan nikamasolmujen välisen luutumisen aikaan 96 %:ssa tapauksista, kun käytimme bioaktiivisesta lasista valmistettua tahnaa yhdessä potilaan oman luun kanssa, Saarenpää lisää.
Tulokset osoittavat, että yhdessä oman luun kanssa käytettäessä bioaktiivisesta lasista valmistetulla tahnalla on mahdollista saavutetaan vähintään yhtä hyvä nikamasolmujen välinen luutuminen kuin nykyisin käytettävillä synteettisillä luunkorvikkeilla.
***
LL, DI Ilkka Saarenpää esittää väitöskirjansa Factors affecting accuracy and fusion rate in lumbosacral fusion surgery julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 14.12.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro auditorio, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii Priv.-Doz. Jörg Franke (University Hospital of Magdeburg, Saksa) ja kustoksena professori Jaakko Rinne (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
LL, DI Ilkka Saarenpää on syntynyt vuonna 1974 ja kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen normaalikoulun lukiosta vuonna 1993. Saarenpää suoritti korkeakoulututkintonsa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa vuonna 2001 (DI) ja Oulun yliopistossa vuonna 2012 (LL). Väitöksen alana on neurologia.
Väittelijän yhteystiedot: p. 023138072, ilmisa@utu.fi
