Ulkomaille muuttavien lasten tärkeää päästä mukaan lapsuuttaan koskevaan päätöksentekoon (Väitös: KM Tiina Niemi, 14.12.2018, kasvatustieteet)

Aikuisten kokemuksia ulkomailla työskentelemisestä ja elämisestä on tutkittu runsaasti sekä Suomessa että kansainvälisesti, mutta lapsuuttaan ulkomailla elävien kokemukset ovat lasten itsensä välittäminä jääneet vähemmälle huomiolle varsinkin suomalaisessa tutkimuksessa.

Maastamuuton, monikielisyyden ja -kulttuurisuuden kentälle asettuvassa väitöstutkimuksessa selvitettiin neljänkymmenenseitsemän 5-12-vuotiaiden suomalaislasten käsityksiä arkielämästään ja sopeutumisestaan Pekingissä.

Niemi korostaa, että tähän asti ekspatriaattilasten arkea ja sopeutumista on käsitteellistetty pitkälti aikuisten näkemysten pohjalta. Niemen mukaan sekä tutkimuksessa että perheiden, koulujen ja muiden kasvattajien arjessa olisi tärkeää tuoda esiin lasten itsensä välittämiä kokemuksia.

– Lasten oman kokemuksen ja äänen esille saaminen onkin keskeinen tekijä myös ulkomaille muuttavan lapsen sopeutumisessa uuteen ympäristöön. Suomalaiset ekspatriaattilapset on syytä ottaa mukaan ulkomaista lapsuuttaan koskevaan päätöksentekoon ja valintoihin, kuten tutustumisvierailumatkalle tai asuinalueen ja koulun valintatilanteisiin, Niemi toteaa.

Väitöstutkimus nostaa esiin erilaisia lasten perheiden keinoja hallita ulkomaista arkeaan.

– Lapsia voidaan esimerkiksi ohjata havainnoimaan sopeutumista helpottavia tekijöitä, kuten suhteiden ylläpitämistä vanhoihin ystäviin, sukulaisiin, laajennetun perheen jäseniin ja entisiin asuinpaikkoihin, suhteen luomista syntyperään ja sen kulttuuriin sekä uusien suhteiden solmimista suomalaisiin ja ulkomaisiin vertaisiin. Lisäksi ekspatriaattilapset hyötyvät kullekin lapsuusryhmälle, joita ovat vastamuuttaneet, maailmalla seilaajat ja paluumuuton kokeneet, oikea-aikaisesti kohdennetuista arjen hallintakeinoista, kuten kansainvälisten koulujen tarjoamista tukitoimista, vaikkapa vertaistuesta tai harrastustoiminnasta, Niemi kertoo.

Ulkomailla asuvien lasten kulttuurisen kiinnittymisen kohteet vaihtelevat suuresti

Tutkimuksessa saadut tulokset tarkensivat tähänastista kuvaa ulkomaisen lapsuuden alueesta, ja osoittivat etteivät ulkosuomalaislapset muodostaneet kulttuurisesti niin yhtenäistä lasten ryhmää, mitä aiemmin tutkimuksissa on oletettu.

Vallalla olevan käsityksen mukaan ulkomailla elävät lapset kiinnittyvät kohdemaan isäntäkulttuurin sijasta usein ensisijaisesti ekspatriaattiyhteisöön. Kolmen eri kulttuurin, eli oman lähtökulttuurin, kohdemaan isäntäkulttuurin ja ekspatriaattiyhteisön, piirissä eläessään lapsien ajatellaan muodostavan niin kutsutun yhteiskulttuurin tai kolmannen kulttuuriin.

Niemen väitöstutkimuksessa selvisi, että sopeutumisen eri vaiheissa lasten ensimmäisen ja vieraan kulttuurin vaikutukset vaihtelivat kuitenkin niin suuresti, ettei heidän ulkomailla viettämäänsä aikaa voinut kutsua vain kolmannen kulttuurin lapsuudeksi. Aiemmasta ajattelutavasta poiketen muutto ulkomaille ei sittenkään ollut määräävin tekijä ulkosuomalaislasten arjessa. Sen sijaan merkittävimmiksi muodostuivat lukuisat päivittäiset kohtaamiset ja siirtymät kahden tai useamman kulttuurin välillä.

– Esimerkiksi sopeutumisen alkuvaiheessa Pekingiin vastamuuttaneet tukeutuivat vielä vahvasti omaan lähtökulttuuriinsa, eivätkä näin tunnistaneet tarjolla olevaa kolmannen kulttuurin lasten positiota. Ekspatriaattilapsuuden määritelmää tuleekin laajentaa, sillä kolmannen kulttuurin lapsuus tarjoaa vain yhden monista mahdollisuuksista määritellä ulkomaista lapsuutta, Niemi taustoittaa.

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tehdä ulkosuomalaislapsuutta näkyvämmäksi erityisesti suomalaisille kasvattajille ja opetushenkilöstölle. Tutkimustulokset ovat merkittäviä yhtä hyvin niin ulkomaille suuntaaville ekspatriaattilapsille perheineen kuin kansainvälisten koulujen kasvattajille, mutta niin perheitä ulkomaille lähettävät yritykset kuin Suomi-koulutkin hyötyvät niistä. Tulokset ovat arvokkaita myös jo aikuistuneille ulkosuomalaislapsille, sillä ne mahdollistavat lapsena ulkomailta hankittujen kokemusten jäsentämisen.

***

KM Tiina Niemi esittää väitöskirjansa Lapsuus Kiinassa 5-12-vuotiaiden ulkosuomalaislasten käsityksiä siirtymistä, sopeutumisesta ja arjen hallinnasta Pekingissä julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 14.12.2018 klo 12.00 (Turun yliopisto, Rauman kampus, Aino Pohjanoksa -sali, Seminaarinkatu 1, 26100 Rauma).

Vastaväittäjänä toimii emeritus professori Pauli Kaikkonen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena dosentti Lauri Kemppinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

KM Tiina Niemi on syntynyt vuonna 1967 ja kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiossa vuonna 1986. Niemi suoritti korkeakoulututkintonsa (KM) Jyväskylän yliopistossa vuonna 1997. Väitöksen alana on kasvatustiede. 

Väittelijän yhteystiedot: p 040 500 1530, tiinaniemi@yahoo.com