Turussa järjestetyssä kansainvälisessä ajankäytön tutkimusta käsittelevässä IATUR 2014 -konferenssissa puhunut Gershuny totesi akateemisen maailman eettisten sääntöjen kelpaavan esimerkiksi yksityisen sektorin toimijoille, muun muassa markkinatutkimuksen tekijöille. Eettisten toimintatapojen merkitys korostuu tekniikan kehittyessä.
– Aina, kun me tutkimme ihmisten ajan käyttöä, meidän on haettava siihen lupa ja kerrottava miten käytämme tietoja. Tutkimuksista ei ole nähtävissä, kenen antama mikin tieto on. Siinä olisi yksityisellä sektorilla opittavaa, Gershuny totesi.
Miten yksin elävän ajankäyttö eroaa parillisesta?
Turkuun kokoontuneiden ajankäytön tutkijoilla on takana satavuotinen historia. Suomessa Tilastokeskus on kartuttanut tutkijoidenkin käyttöön dataa 1970-luvun lopusta lähtien.
– Suomessa Tilastokeskus ja muualla vastaavat laitokset tai yliopistojen ajankäyttökeskukset tuottavat tutkimusaineistoa eri tieteenalojen tutkijoille. Ajankäyttötutkimuksessa huomio on kotitalouksien ajankäytössä: mihin aikaa käytetään, miten esimerkiksi eri-ikäiset käyttävät aikaa, miten eri sukupuolet osallistuvat kotitöihin, mitä harrastavat, miten käyttävät mediaa, tapahtuman järjestäjiin lukeutunut Turun yliopiston sosiologian dosentti Anu-Hanna Anttila kertoi.
Tilastokeskus on kerännyt ajankäyttöaineistoa noin 10 vuoden välein. Tilastollista tietoa tuotetaan ihmisten pitämien päiväkirjojen avulla. Niihin perheenjäsenet kirjoittavat 10 minuutin tarkkuudella kahden vuorokauden ajan, mitä he milläkin hetkellä tekevät, missä ja kenen kanssa. Lisäksi osallistujat täyttävät työviikkolomakkeen ja heidät haastatellaan.
Anttilan mukaan haasteena on uusien tutkimuskohteiden, kuten vaikkapa energiankulutuksen ja matkustamisen analyysi. Ajankäytön laadullisen tutkimuksen ohella keskustelua käydään aineistonkeruun nykymenetelmistä. Kiinnostavaa Anttilan mukaan olisi myös yleiskuvan antamisen lisäksi saada esille tutkimuksessa vähemmistöön jääneet ryhmät: yksin elävät, vammaiset, etniset vähemmistöt tai epätyypillistä työtä ja vähän työtä tekevät.
– Suomessakin yksi asuvia on jo yli miljoona, ja meitä on vain reilu 5,4 miljoonaa ihmistä, Anttila totesi.
Gershunyn mukaan uusien ryhmien tutkiminen pääsee yllättämään.
– Me esimerkiksi tutkimme sitä, miten paljon aikaa kuluu, kun valmistetaan ruokaa yhdelle tai kahdelle henkilölle. Yllättäen kahden hengen ruuan valmistamiseen meni kaksinkertainen aika verrattuna yhden hengen aterian valmistamiseen. Mistä se kertoo? Siitäkö, että yksinasujat vain lämmittävät papuja, vai, Gershuny haastoi.
Jamie Oliver -efekti näkyy Suomessakin
Ajankäytön tutkijat ovat pääasiassa sosiologeja, taloustieteilijöitä tai sosiaalipolitiikan tutkijoita. Tutkimusta tehdään ympäri maailmaa, mutta siihen satsataan hyvin eri tavalla. Esimerkiksi Japanissa kerättävä data on määrällisesti suurempi koko Euroopan mukaan lukien entiset Itä-Euroopan maat yhteensä. Seminaarin keskusteluissa korostui saatavan tiedon soveltaminen. Varsinkin Yhdysvalloissa ei enää riitä tieto, mihin aikaa käytetään, tietoa on pysyttävä hyödyntämään poliittisessa päätöksenteossa.
Ajankäytön tutkimus paljastaa muutoksia. Esimerkiksi Anttila on tutkinut sitä, miten kotityöt jakautuivat vuonna 1999 ja 2009. Jonathan Gershunyn termiä ”Jamie Oliver -efekti” lainaten hän totesi, että nykyään nuoret, varsinkin korkeasti koulutetut, miehet osallistuvat kotitöihin ja lastenhoitoon aiempaa innokkaammin.
– Tämä voi johtua siitä, että heillä työ on joustavampaa kuin vaikkapa tehdastyössä. Heillä myös saattaa olla resursseja neuvotella asiasta, joten he ottavat näin aktiivisesti osaa perhe-elämään, Anttila sanoi.
Toinen Anttilan erityisen kiinnostuksen kohde on työttömien ja ei-tyypillistä työtä tekevien ajankäyttöä.
– On kiinnostavaa, miten mitä päivittäinen rytmi ja tekemiset rakentuvat, kun ei ole työaikaa tai työ pirstoutuu useampaan osaan päivän aikana. Perinteisestihän ajan käytön tutkimuksessa on selkeästi rajattu työaika pois, sillä siihen pureudutaan Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksessa, Anttila sanoi.
Erja Hyytiäinen
