Nimi: Jasmin Hannonen
Tehtävä tiedekunnassa: Väitöskirjatutkija
Suoritetut tutkinnot: Oikeustieteen maisteri
Kiinnostuksen kohteet: Rikosoikeus, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, vihapuhe, sananvapaus
Kuvaile urapolkuasi. Miten olet päätynyt nykyiseen tehtävääsi?
Väitöskirjatutkijaksi päätyminen oli kohdallani pitkälti sattumaa, niin kuin oli alun perin oikeustieteelliseen hakeminenkin. Lukion jälkeen päädyin Turun ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta ajatuksenani ryhtyä yrittäjäksi. Kun opintojen edetessä tuli aika valita neljästä linjasta, jäi yrittäjyys kuitenkin toiseksi juridiikalle. Valinnan myötä pääsin kuukauden harjoitteluun silloiseen syyttäjänvirastoon, jossa loppujen lopuksi työskentelinkin yhteensä parisen vuotta syyttäjänsihteerinä opintojen ohella. Jo harjoitteluaika kuitenkin sai minut vakuuttuneeksi siitä, että rikosasioiden parissa minun on päästävä tekemään töitä.
Hain heti ammattikorkeakoulusta valmistuttuani oikeustieteelliseen. Suoritin oikisopintojeni aikana asianajajatutkinnon, jotta voisin heti opintojen jälkeen toimia oikeudenkäyntiavustajana. Niitä töitä ehdinkin valmistuttuani hetken tehdä, kunnes sain mahdollisuuden aloittaa projektitutkijana vihapuhehankkeessa. Onnekseni tartuin tilaisuuteen, sillä innostuttuani tutkimusaiheesta enemmän päätin hakea väitöskirjatutkijaksi. Polkuni johti siis muutaman sattuman kautta tämänhetkisiin työtehtäviini ja tutkimusaiheen pariin, joka innostaa joka päivä.
Millaisten projektien parissa työskentelet parhaillaan?
Parhaillaan työskentelen pääasiassa oman väitöskirjani parissa. Väitöskirjassani keskityn vihapuheen rikosoikeudellisen kontrolloinnin ja suojan perusteltavuuteen. Tutkimuksessani painottuu vihapuheen oikeudellinen määrittely ja uhrinäkökulma eli se, millaiset ryhmät voidaan oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti legitimoida vihapuheen kohteeksi. Käytännöllisestä näkökulmasta keskiössä on vihapuhetekojen moitearvostelu ja rangaistuksen määrääminen. Etenkin vallitsevassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä oma tutkimus tuntuu erittäin merkitykselliseltä, ja haluankin uskoa sen olevan vaikuttavaa.
Ovatko kiinnostuksen kohteesi muuttuneet opiskelujesi jälkeen?
Opiskeluaikanakin minulle oli selvää, että rikosoikeus on oikeudenala, jonka parissa haluan työskennellä. Kiinnostuksen kohteeni ei siis laajassa mielessä ole merkittävissä määrin muuttunut. Jo gradussani minua kiinnosti rangaistuksen määrääminen ja mittaaminen, joka on nyt teemana siirtynyt toiseen kontekstiin ja saanut rinnalleen muitakin näkökulmia. Tutkimuksen edetessä kiinnostuksen kohteet ovat siis yhtäältä täsmentyneet ja syventyneet, mutta toisaalta myös laajentuneet yhdessä osaamisen myötä.
Näin jälkikäteen ajateltuna voi olla, että kipinä nimenomaan vihapuhetutkimukseen syntyi jo pääsykoekeväänä, sillä yksi pääsykoekirjoista oli Tatu Hyttisen ja Jussi Tapanin kirjoittama Rikoksen ja rangaistuksen äärellä, jossa käsiteltiin vihapuhetta ja siihen reagoimista. Vaikken sitä silloin ymmärtänytkään, oli se varmasti omiaan vaikuttamaan ajatteluuni myös pidemmällä tähtäimellä – aina väitöskirjan aiheeseen saakka.
Jos et olisi tutkija, missä ammatissa olisit?
Jos en olisi rikosoikeuden tutkija, tulisi sen olla rikosoikeutta jossain muussa muodossa, ja hakeutuisinkin varmasti joko tuomariksi tai oikeudenkäyntiavustajaksi. Tuomarin työ ja oikeussali ylipäätään ovat aina kiehtoneet. Oikeudenkäyntiavustajana puolestaan minulla olisi varmaankin jollain aikajänteellä oma toimisto, sillä ympärilläni on aina ollut yrittäjiä, jotka ovat innostaneet ja inspiroineet yrittäjyyteen. Joka tapauksessa uskon, että oikeussali olisi minulle ominaisin paikka.
Juristin ammatti tuntuu niin omalta, että olisi vaikea kuvitella tekevänsä mitään muuta. Toki rinnakkaistodellisuuksissa ja niissä suoduilla (joskin nyt olemattomilla) lahjoilla lapsuuden minäni haave tiikerinkesyttäjän, ammattiurheilijan tai esiintyjän urasta toivottavasti kukoistaa.
Mistä innostut?
Kuka tahansa minut tunteva vastaisi tähän varmastikin, että lähtökohtaisesti kaikesta ja helposti. Tutkimustyössä minua innostaa uudenlaisten ratkaisujen kehittäminen yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Tiedekunnassamme on helppo innostua, sillä siellä tehtävä tutkimus ja ennen kaikkea ihmiset ympärillä inspiroivat.
