Tuore tutkimus avaa sijoittajien ekologiaa todellisilla osakemarkkinoilla
Turun yliopiston ja Palermon yliopiston tutkijat tarkastelivat poikkeuksellisen laajaa empiiristä aineistoa selvittääkseen, millaisia yhteyksiä sijoittajilla on osakemarkkinoilla ja miten sijoittajien käyttämät strategiat vaikuttavat markkinoiden heiluntaan. Tulokset auttavat ymmärtämään paremmin markkinoiden toimintaa ja valottavat aiempien teorioiden yhteyttä todellisiin osakemarkkinoihin.
Turun yliopiston ja Palermon yliopiston tutkijat tarkastelivat tutkimuksessaan sijoittajien ekologiaa osakemarkkinoilla. Tutkimustulokset julkaistiin heinäkuussa Palgrave Communications -lehdessä.
Sijoittajien ekologia on tunnettu käsite, jota on käytetty enimmäkseen finanssimarkkinoiden mallinnuksessa tai simuloinnissa. Suomalais-italialaisen ryhmän tutkimuksessa tarkasteltiin sijoittajien ekologiaa aiempaa laajemmassa mittakaavassa todellisilta markkinoilta peräisin olevalla aineistolla.
‒ Perinteisesti ajateltuna osakemarkkinat ovat tehokkaat ja sijoittajat täysin rationaalisia prosessoiden kaiken saatavilla olevan tiedon nopeasti. Toisaalta ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekokykyyn voivat vaikuttaa monenlaiset ulkoiset ärsykkeet ja sisäiset tekijät ‒ myös osakemarkkinoilla. Rahamarkkinoita tutkittaessa tehokkaiden markkinoiden vaihtoehdoksi on viimeisen 10‒15 vuoden aikana noussut adaptiivisten markkinoiden hypoteesi, jonka mukaan sijoittajat kilpailevat osakemarkkinoilla alati uusiutuvien ja muuntuvien strategioiden avulla, jotka pyrkivät ottavat huomioon markkinoiden tilan ja ympäröivät taloudelliset olosuhteet. Tämän seurauksena voidaan puhua sijoittajien ekologiasta osakemarkkinoilla, jossa kilpaillaan niukoista resursseista ja selviytymisestä, kertoo Turun yliopiston tutkimusryhmän johtaja, yliopistotutkija ja dosentti Jyrki Piilo fysiikan ja tähtitieteen laitokselta.
Sijoittajien ekologiaa on kuitenkin tähän saakka tutkittu vähän empiirisellä aineistolla, sillä todellista dataa yksittäisten sijoittajien kaupankäynnistä pitkällä aikavälillä ei ole laajasti saatavilla.
Piilon johtama ryhmä teki tutkimuksen yhteistyössä Palermon yliopiston ryhmän kanssa, jota johtaa ekonofysiikan uranuurtaja, professori Rosario N. Mantegna. Suomalais-italialainen tutkimusryhmä tarkasteli sijoittajien ekologiaa osakemarkkinoilla tutkien yksittäisten sijoittajien kaupankäyntiä Nokian osakkeella 15 vuoden ajalta 1995‒2009. Ajanjakso pitää sisällään esimerkiksi vuosituhannen vaihteen teknokuplan ja vuoden 2008 finanssikriisin.
Tutkimustulokset vahvistavat näkemystä adaptiivisten markkinoiden hypoteesin esiintymisestä todellisilla osakemarkkinoilla ja näyttävät sijoittajien muodostaman pitkän aikavälin ekologian.
Sijoittajaryhmät muodostavat keskenään linkittyneitä klustereita
Todelliseen dataan perustuvassa tutkimuksessa käytettiin hyväksi verkostoteorian menetelmiä. Tutkijat rakensivat jokaiselle vuodelle sijoittajien verkoston, jossa sijoittajien välillä on linkki näiden tehtyä kauppaa samantyyppisellä strategialla. Näistä verkostoista havaittiin sijoittajien muodostamia ryhmiä eli klustereita, joiden sisällä sijoittajilla on paljon linkkejä toistensa välillä, mutta vähän linkkejä ryhmän ulkopuolisiin sijoittajiin. Näin voitiin tutkia, miten sijoittajien verkosto ja sen sisältämät ryhmät muuttuivat ja kehittyivät 15 vuoden aikana.
Tulokset osoittavat, että sijoittajien ryhmät voivat pysyä koossa vain muutaman kuukauden ajan tai pisimmillään jopa 12 vuotta. Ryhmät voivat myös yhdistyä tai jakaantua olosuhteiden muuttuessa. Usein tietyissä ryhmissä on yliedustettuina sijoittajia joistakin sektoreista, esimerkiksi kotitalouksista tai julkisyhteisöistä. Myös ryhmien koko vaihtelee huomattavasti eri vuosina ‒ suurin havaittu ryhmä koostui 425 sijoittajasta vuonna 2005.
Strategioiden ja markkinoiden volatiliteetin välillä on yhteys
Tulokset näyttävät myös selkeästi, että markkinoilla käytettävien strategioiden lukumäärän ja markkinoiden volatiliteetin välillä on yhteys: mitä vähemmän markkinoilla on strategioita, sitä tasaisemmin hinnat muuttuvat.
‒ Ja päinvastoin: mitä enemmän strategioita, sitä rajumpaa on hintojen heilahtelu. Tutkimuksesta ei kuitenkaan voi päätellä kumpi on syy ja kumpi seuraus, Piilo toteaa.
Tutkimuksen havainnot auttavat ymmärtämään paremmin todellisten markkinoiden toimintaa sekä sen yhteyttä teoreettisiin mallinnuksiin. Tutkimus avaa myös uusia kysymyksiä liittyen volatiliteetin ja strategioiden lukumäärän yhteyteen.
Tutkimukseen perustuva artikkeli julkaistiin 17.7.2018 Palgrave Communications -lehdessä. Linkki artikkeliin: https://www.nature.com/articles/s41599-018-0145-1.
TS