Suomalaisista lepakoista löytyi korkeita raskasmetallipitoisuuksia
Turun yliopiston tutkijat löysivät Harjavallan teollisuusalueen lähistöllä liikkuvista lepakoista suhteellisen korkeita raskasmetallipitoisuuksia. Myös vertailualueena käytetyn Liedon lepakoista löytyi yllättäen korkeita lyijypitoisuuksia.
Tutkimuksessa mitattiin vesisiippojen raskasmetallialtistusta.
Lepakoiden korkeat raskasmetallipitoisuudet kävivät ilmi tutkimuksessa, jossa selvitettiin teollisuuden raskasmetallipäästöjen vaikutuksia lepakoiden terveyteen.
Turun yliopiston biologian laitoksen tutkijat mittasivat vuosina 2014 ja 2015 vesisiippojen raskasmetallialtistusta Kokemäenjoen varrella, lähellä Harjavallan teollisuusaluetta sekä vähemmän saastuneella vertailualueella Aurajoen varrella Liedossa. Vesisiippa on lepakkolaji, jota tavataan pääasiassa Etelä-Suomessa, mutta jota esiintyy Keski-Suomessa saakka.
– Vesisiipat ovat hyönteissyöjiä ja niiden tärkeää ravintoa ovat surviaissääsket, joiden toukat elävät vesistöjen pohjasedimentissä. Tutkimuksessamme Harjavallan vesisiippojen ulosteista löytyi suhteellisen korkeita metallipitoisuuksia, muun muassa kuparia, nikkeliä ja kobolttia. Metallipitoisuuksia löytyi etenkin kesällä 2014 sattuneen nikkelipäästön jälkeen, kertoo yliopistonlehtori Tapio Eeva.
Vuoden 2015 mittausjakson aikana tutkijat löysivät yllättäen Aurajoen varren lepakoista Harjavallan aluetta korkeampia lyijypitoisuuksia. Lyijypäästön lähde ei ole tiedossa.
Metallit kulkeutuvat vedestä nopeasti maalla eläviin eläimiin
Tutkimus osoittaa, että Kokemäenjokeen päässeet metallit kulkeutuivat ravintoketjussa nopeasti vesiympäristöstä myös maalla eläviin eläimiin. Tutkijat havaitsivat saastuneen alueen lepakoilta kerätyissä verinäytteissä muutoksia kahden tärkeän antioksidanttientsyymin, katalaasin ja superoksididismutaasin, määrissä. Nämä muutokset viittaavat lepakoiden lisääntyneeseen fysiologiseen stressiin.
– Suomessa on aiemminkin tutkittu orgaanisten tinayhdisteiden vaikutuksia lepakkoihin, mutta antioksidanttipuolustuksen muutoksia ei ole aikaisemmin todettu. Havaitsimme saastuneen alueen lepakoilla myös enemmän siipipoimun pinnalla eläviä loispunkkeja, joskaan emme voi varmuudella sanoa, johtuuko suurempi loismäärä saasteiden vaikutuksesta, Eeva toteaa.
Yksittäisten metallien pitoisuudet lepakoiden ravinnossa eivät välttämättä sellaisenaan ole myrkyllisiä, mutta altistuminen samanaikaisesti usealle metallille saattaa ylittää myrkyllisyyden rajan. Pitkäikäisinä eläiminä lepakot keräävät metalleja vähitellen elimistöönsä. Tutkittujen ulosteiden pitoisuudet eivät kuitenkaan riippuneet lepakon iästä.
– Kohonneita metallipitoisuuksia on aiemmin todettu myös Harjavallan teollisuusalueen läheisissä lintu- ja hyönteispopulaatioissa sekä esimerkiksi mustikkakasvustoissa. Saastumisen vaikutukset lintuihin ovat kuitenkin vähentyneet päästöjen vähenemisen myötä ja lintujen pesimätulos on parantunut 1990-luvun tilanteeseen verrattuna, Eeva kertoo.
Raskasmetallien vaikutuksia Harjavallan lepakoiden käyttäytymiseen tai lisääntymiseen ei ole toistaiseksi tutkittu. Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia.
>> Tutustu tutkimusartikkeliin
JV
Kuva: Sandra Ruiz