Samuel Abrams: Koulutuksen mittarit voivat korruptoida opetusta
Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuskeskus CELE:ssä vieraili perjantaina 16.2. Samuel Abrams Columbian yliopistosta Yhdysvalloista. Abrams luennoi julkisen koululaitoksen puolesta ja kyseenalaisti koulutuksen numeeriset mittarit opetuksen tason määrittäjinä.
Samuel Abrams luennoi peruskoulutuksen markkina-ajattelusta tutkimuskeskus CELEssä.
Abrams johtaa Columbian yliopiston Teachers Collegen kansallista koulutuksen yksityistämisen tutkimuskeskusta New Yorkissa. Abramsin luento pohjasi tutkijan vuonna 2016 julkaistuun teokseen Education and the Commercial Mindset.
– Vitsaillen voisi sanoa, että kirjan keskiössä on kognitiivinen dissonanssi. Koulutus ja kaupallinen ajattelutapa ovat vääjäämättä ristiriidassa keskenään. Silti monissa maissa tämä on ollut vallitseva tapa hahmottaa koulutus, Abrams sanoi.
Teoksessaan Abrams vertailee Chilen, Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Suomen harjoittamaa koulutuspolitiikkaa viimeisten vuosikymmenten ajalta. Tutkijan mukaan Yhdysvaltojen koulutuspolitiikkaa on määritellyt Chicagon koulukuntaa edustaneen arvovaltaisen taloustieteilijän Milton Friedmanin ajama vapaan markkinan paradigma, jossa korostui koulujen yksityistäminen, kilpailu ja palvelusetelien käyttöönotto.
– Friedmanin ajattelussa yksityiset markkinat voisivat luoda paremman pohjan koulutukselle kuin valtio. Vaikka Friedman oli libertaari, hän ymmärsi, että ilman kouluja eläisimme dickensiläisessä maailmassa. Palveluseteleillä haluttiin siis ylläpitää yhteiskuntarauhaa, Abrams totesi luennollaan.
Friedmanin opit levisivät Augusto Pinochetin johtamaan Chileen ja myöhemmin 1990-luvun alussa myös Ruotsiin, jossa hallitusta veti Carl Bildtin johtama Maltillinen kokoomus.
– Ruotsin kouluista noin viidennes on yksityisomistuksessa ja valtaosa on voittoa tavoittelevia yrityksiä. Opettajien palkat ovat suhteessa matalammat Ruotsissa kuin Suomessa ja vielä vuoteen 2006 asti yksityisissä kouluissa opettavilla ei tarvinnut olla muodollista pätevyyttä.
”PISA – koulutuksen olympialaiset”
Abramsin mukaan Ruotsin heikentyneitä PISA-tuloksia voidaan selittää juuri friskola-uudistuksella. Abrams kuitenkin argumentoi, että numeeriset määreet opetuksen laadun mittareina ovat aina ongelmallisia.
– Toisin kuin Yhdysvalloissa, Ruotsissa opettajat korjaavat itse valtakunnalliset tasokokeet ja monissa tapauksissa saattavat päästä näkemään koekysymykset ennalta. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että opettaja voi opettaa juuri kokeessa kysyttäviä asioita, jolloin tulokset nousevat, mutta osaamistaso ei, Abrams sanoi.
Abrams nosti luennollaan esiin Campbellin lain, jonka mukaan määrälliset sosiaaliset mittarit korruptoituvat, mitä enemmän niille annetaan arvoa päätöksenteossa. Abrams käytti esimerkkinä myös yhdysvaltalaisia kouluja, joissa on perinteisesti mitattu vain lukemista ja matemaattista osaamista.
– Olen saanut kerättyä tietyiltä kouluilta rinnakkaisia tuloksia myös kirjoittamisesta ja luonnontieteistä. Hyvän lukutaidon pitäisi näkyä myös kirjoittamisessa ja matematiikka on luonnontieteen kieli. Siitä huolimatta näiden osaamisalueiden tulokset laskivat samaan aikaan, kun mitatut tulokset lukemisessa ja matematiikassa nousivat, Abrams kertoi.
Kansainvälisessä koulutusvertailussa tunnetuin mittari on OECD:n PISA, jossa perinteisesti hyvin pärjänneen Suomen tulokset ovat viime vuosina laskeneet suhteessa muihin OECD-maihin. Abramsin mukaan PISA:sta on tullut jotain, mitä sen ei alun perin pitänyt olla.
– PISA on nykyään kuin koulutuksen olympialaiset. Monet maat, kuten Etelä-Korea ja Japani, laativat kansalliset opetusohjelmansa ja oppimateriaalinsa PISA:n mittareiden mukaan. Tällainen koulutuspolitiikka on todella lyhytnäköistä.
Heikki Kettunen