Ravattulan puku: Ainutlaatuinen muinaispuku rautakauden ja keskiajan välivaiheesta

Kaarinassa sijaitseva Ravattulan Ristimäki on tunnettu Suomen vanhimpana kirkonpaikkana, mutta mäenkumpareella on myös laaja, useita satoja hautoja käsittävä ruumiskalmisto ja kirkkomaa. Turun yliopiston arkeologian oppiaine on arkeologi Juha Ruohosen johdolla tutkinut kalmistosta vuosina 2010–2016 noin 60 hautaa, joista toistakymmentä oli sellaisia, joissa oli säilynyt vainajan vaatetuksen jäännöksiä. Nämä kaikki ovat naisten hautoja.

Monessa haudassa tekstiilien jäänteet, vaatteiden spiraalikoristeet ja kiinnittiminä olleet soljet ovat samankaltaisia kuin mitä tunnetaan entuudestaan muista Varsinais-Suomen myöhäisrautakautisista kalmistoista.

– Ravattulan kirkon vierestä vuonna 2016 löytynyt hauta 41 osoittautui tästä joukosta poikkeukseksi. Hauta on kuulunut 160–165 cm pitkälle naiselle, joka oli haudattu luultavasti vuoden 1200 vaiheilla lauta-arkkuun käsivarret vyötärölle taivutettuina. Haudassa on säilynyt harvinaisen suuria kankaankappaleita, jotka kaikki ovat villatoimikasta. Vainajan asuun on kuulunut vain yksi pienikokoinen hopeinen hevosenkenkäsolki, mutta useissa vaatekappaleissa on pronssispiraalikoristelua, Ruohonen kertoo.

Parhaiten säilyneet tekstiilit ovat kangasta, jonka pieni kukonaskelmainen kuvio muodostuu kahden erivärisen tai -sävyisen loimi- ja kudelangan vuorottelusta. Tästä kankaasta on ommeltu useasta kaistaleesta koottu, mekoksi nimetty vaate. Vaatteen yläosan jäänteet ovat erittäin huonosti säilyneet, eikä esimerkiksi hihoja ole säilynyt lainkaan. Vaate on vyötetty kuviollisella lautanauhalla. Villamekon alla pidettäväksi tehdään pellavapaita, vaikka juuri tässä haudassa ei siitä olekaan säilynyt jälkiä. Monesta muusta Ristimäen naisenhaudasta on kuitenkin löytynyt hienon pellavakankaan pieniä palasia, eräästä haudasta paidan päärmätty hihansuu.

Haudassa 41/2016 villamekon päälle oli puettu esiliina, jonka kulmissa on viuhkamaiset pronssispiraalikoristeet ja jonka reunoja kiertää spiraaliputkijono. Myös vainajan kaulan vaiheilta löytyi spiraalikoristeita, jotka on pujotettu kapeisiin nauhoihin. Nämä ovat luultavasti pään koristeita. Sääriä verhosivat vanutetusta kankaasta ommellut sukat, jotka oli kiinnitetty polven alta kapealla kirjavalla lautanauhalla. Vainajalla on todennäköisesti ollut jalassaan nahkakengät, mutta niistä oli jäänyt vain maatunut jälki maahan. Ennen arkun kannen sulkemista vainaja oli peitetty tummansinisellä villaviitalla, jonka kullanvärisissä spiraalikoristeissa vaihtelevat erilaiset ristiaiheet. Rinnan kohdalta löytynyt hopeasolki on mahdollisesti ollut viitan solki.

– Kyseinen kokonaisuus edustaa aiemmin tuntematonta rautakauden ja keskiajan välivaihetta. Puvun spiraalien kehystämässä esiliinassa näkyy vanha rautakautinen perinne ja ristiaihein koristellusta viitasta huokuu ristiretkiajan henki. Näihin yhdistyneenä on nyt ensimmäisen kerran tavattu samasta haudasta aivan uudenlaisia, selvästi keskiajan muotia edustavia elementtejä, kuten leveähelmainen, useasta kapeasta kaistaleesta ommeltu mekko ja kangassukat. Perinteiseen rautakautiseen tyyliin kuuluisivat vartalon ympäri kiedottu ja olkapäiltä soljilla kiinnitetty vaippahame ja säärten ympärille kiedotut pitkät, kapeat kangaskaitaleet, säärisiteet, Ruohonen sanoo.

Muinaispuku syntyy tutkijoiden ja käsityöläisten yhteistyönä

Haudan 41/2016 aineistosta ryhdytään toteuttamaan tieteellistä ennallistusta, muinaispukua. Ravattulan puku -projektiin osallistuu monia tutkijoita ja käsityöläisiä, kukin oman erikoisalansa asiantuntijana.

Hauta-aineiston arkeologisen tutkimuksen on tehnyt arkeologi Jaana Riikonen Turun museokeskuksen konservointilaboratoriossa. Tekstiilitutkija-arkeologi Heini Kirjavainen on tehnyt tekstiilien kuitututkimuksen, jonka perusteella on jo aloitettu mallilankojen kehruu.

Puku tullaan valmistamaan Ahvenanmaanlampaan villasta, joka parhaiten vastaa alkuperäisten tekstiilien villalaatua. Vaatekappaleiden väreistä voidaan toistaiseksi kertoa vain viitteellisesti, koska tähänastiset havainnot perustuvat ainoastaan mikroskooppitutkimuksiin. Odotettavissa on kuitenkin tietoa myös värjäykseen käytetyistä kasveista, sillä kaikista tekstiileistä on lähetetty näytteitä värianalyysiin belgialaiseen tutkimuslaboratorioon.

Pukuhanketta johtaa tästä eteenpäin tekstiili- ja muinaistekniikan artesaani Sue Salminen osana Rasekossa suoritettavaa käsityömestarin tutkintoaan. Jos kaikki onnistuu suunnitelmien mukaan, Ravattulan puku on valmis vuoden 2020 alkupuolella. Uuden muinaispuvun valmistamista tukee Suomen muinaistutkimuksen tuki ry, ja se liittyy osana laajempaa Turun yliopiston arkeologian oppiaineen koordinoimaa Ravattulan Ristimäki -tutkimushanketta.

Suomessa on tehty vajaan sadan vuoden aikana seitsemän muinaispukua, joiden pohjana ovat olleet sekä länsi- että itäsuomalaiset arkeologiset hautalöydöt. Kaikki puvut ajoittuvat rautakauden lopulle viikinki- tai ristiretkiaikaan, 1000–1200-luvuille. Varsinais-Suomessa viikinkiajan muotia edustaa 1000-luvun alkuun ajoittuva Kaarinan puku, ristiretkiaikaa 1100-luvulle ajoittuvat Maskun ja Perniön puvut.

Lisätietoa:

Jaana Riikonen, jaana.riikonen@kaioksanen.fi , 044 533 8181
Sue Salminen, sue.salminen@gmail.com , 040 045 0873
Juha Ruohonen (Ravattulan Ristimäki -hanke), jukaru@utu.fi, 050 449 5231