Paikallinen bänditoiminta heijastelee kansainvälisiä musiikkityylejä ja niihin liittyviä käytäntöjä arkisista harrastustoiminnoista esiintymislavoille (Väitös: FM Tiina Käpylä, 15.12.2018, musiikkitiede)
Sukupuoli näkyy turkulaisten nuorten harrastustoiminnan sosiaalisissa käytännöissä, tilojen käytössä sekä esimerkiksi instrumentin ja tyylilajin valinnassa. FM Tiina Käpylän Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassa tutkittiin alle 29-vuotiaiden nuorten soitto- ja bändiharrastuksia Turun seudulla. Tutkimus on yksi ainoista bänditoimintaan liittyvistä tutkimuksista Suomessa.
Käpylän väitöstutkimus käsittelee sitä, kuinka sosiaalinen sukupuoli rakentuu harrastuskentällä sekä kuinka nuorten sukupuolet näkyvät harrastuskentän sosiaalisessa toiminnassa, soitin- ja tyylilajivalinnoissa sekä esiintymisessä.
– Keskeiset tutkimustulokset linkittyvät homososiaalisuuden, sosiaalisesti rakentuvan tilan ja jakautuneiden harrastusvalintojen ympärille. Poikien tiivis homososiaalinen kehitysvaihe ja sen myötä kehittyvät laajemmat kaveripiirit edesauttavat bändiharrastusta, Käpylä kertoo.
– Sukupuolesta riippumatta lapsille ja nuorille kavereiden harrastaminen on tärkeä motivaation lähde. Pojilla se helpottaa myös bändien muodostamista, sillä omansukupuolisia bändikavereita on riittävästi tarjolla, lisäksi bändiharrastukset ovat yleisempiä ja sosiaalisesti halutumpia kuin tytöillä, jotka nuorempina suuntautuvat useammin klassisen musiikin pariin, väittelijä lisää.
Miehillä paremmat mahdollisuudet lähteä mukaan bänditoimintaan
Käpylän mukaan pojille ja miehille bänditoiminta näyttäytyy melko laajan ikäskaalan mahdollisuutena. Nuorempana bänditoiminnan pariin päätyneet pojat ehtivät oppia soittamisen ohessa sanastoa ja haluttujen musiikkityylien parissa sopivaa käytöstä.
– Myöhemminkin aloittavilla pojilla ja miehillä on paremmat sosiaaliset verkostot lähteä harrastustoimintaan mukaan. He myös oppivat sen, millainen ulkonäkö ja fyysinen käytös kuuluvat haluttuihin tyylilajeihin. He ehtivät hankkia harrastusta tukevia sosiaalisia verkostoja laajemmin ja tehokkaammin kuin harrastustoimintaan keskimäärin myöhemmin mukaan päätyvät tytöt tai naiset, Käpylä toteaa.
Pojille ja miehille rockin värittämässä populaarimusiikissa on paljon tarttumapintaa ja mahdollisuuksia niin esiintyjinä kuin yleisöissäkin.
– Heille kuitenkin esimerkiksi muusikon position omaksi neuvottelu vaatii enemmän näyttöjä ja ulkoa tulevaa hyväksyntää kuin tutkimukseen osallistuneilla naisilla, joiden muusikkous tukeutuu muun muassa vahvaan muodolliseen musiikkikoulutukseen.
Naisilla rajallisemmat tilat ja mahdollisuudet
Tutkimuksen mukaan tyttöjen sosialisaatio tukee hyvin erityyppistä fyysisen olemisen mallia kuin poikien.
– Esimerkiksi hyvin fyysinen esiintymistyyli, lavanedustan riehuminen eli moshpitti ja poikien seksijutut edustavat puolia, joihin tyttöjen on vaikea päästä tai haluta mukaan. Nämä käytännöt kuitenkin rajaavat naisten toiminta-aluetta bänditoiminnan parissa, Käpylä sanoo.
Käpylän mukaan kentällä toimiville tytöille ja naisille on tyypillistä, että heitä on huomattava vähemmistö.
– Naiset myös päätyvät bändeihin pääosin vasta täysi-ikäisinä vahvan muodollisen osaamisen ja muidenkin miehisten alojen haltuunoton jälkeen. Myös vahva sosiaalinen tuki musiikillisesta perheestä, sisaruksista, veljistä, muista soittavista naisista ja seurustelukumppaneilta edesauttaa heidän bänditoimintaansa, tutkija toteaa.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että sukupuoleen perustuva erityiskohtelu ja puhuttelu vetävät huomiota soittaviin tyttöihin ja naisiin.
– Naisille sukupuoli on asia, jota ennemmin peitellään ja siihen kohdistuvia epätasa-arvoisia piirteitä vähätellään. Kentällä toimiminen vaatii naisilta yhä sitä, että heidät otetaan ”yhtenä jätkistä”, eikä huomiota haeta mielellään esimerkiksi ulkonäköön perustuen. Taustalla on pelko siitä, että naisen toimintaa arvotetaan heidän sukupuolensa, ei esimerkiksi musiikillisen kyvykkyytensä perusteella. Siksi heille on ongelmallista se, että heitä puhutellaan sukupuolittuneesti esimerkiksi tyttörumpaleiksi ja naisartisteiksi, Käpylä sanoo.
Väittelijä täsmentää, että puhuttelukäytännöt korostavat naisen sukupuolta ja poikkeuksellisuutta, sen sijaan että naisten musiikin tekemistä ja esittämistä normalisoitaisiin.
***
FM Tiina Käpylä esittää väitöskirjansa Bändissä ja Vimmassa. Sosiaalinen sukupuoli arjesta esiintymislavalle turkulaisten nuorten bändiharrastuksissa julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 15.12.2018 klo 12.00 (Turun yliopisto, Sirkkalan kasarmialue, Minerva, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).
Vastaväittäjänä toimii yliopistotutkija Elina Hytönen-Ng (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori John Richardson (Turun yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.
FM Tiina Käpylä on syntynyt vuonna 1980 ja suoritti korkeakoulututkintonsa (FM) Turun yliopistossa vuonna 2009. Väitöksen alana on musiikkitiede. Käpylä työskentelee Turun yliopistossa kurssikoordinaattorina.
Väittelijän yhteystiedot: p 045 1326 857, takapy@utu.fi
