Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) ovat toteuttaneet selvityksen, jossa tarkastellaan esimerkiksi työsyrjintä-, kiskonta- ja petosrikosten tunnusmerkistöjen soveltamista vakavaan alipalkkaukseen.
Oikeusministeriön yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa tilaamassa selvityksessä on arvioitu, miten vakavaan alipalkkaukseen perustuvaan työntekijöiden hyväksikäyttöön voidaan puuttua voimassa olevin rikoslain säännöksin ja onko lainmuutoksiin tarvetta. Lisäksi on selvitetty vakavaan alipalkkaukseen liittyvää oikeuskäytäntöä ja esimerkiksi viranomaiskäytänteiden ongelmia.
Selvityksessä keskiössä ovat tapaukset, joissa hyväksikäyttö on kohdistunut ulkomaiseen työvoimaan. Turun yliopiston oikeustieteen apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan ulkomaiset ovat usein kaikkein haavoittuvammassa asemassa, koska he eivät välttämättä tunne Suomen työehtoja ja työoloja.
– Perinteisten työnsuhteiden rinnalle on viime vuosina syntynyt uusia työnteon muotoja, kuten työnvuokrausta, kevytyrittäjyyttä ja nollatuntisopimuksia. Vaikka uudet työnteon muodot voivat olla monelle hyväkin mahdollisuus tehdä töitä erilaisissa elämäntilanteissa, niissä piilee myös hyväksikäytön riski, jos työntekijällä on esimerkiksi heikko kielitaito tai jos hän on oikeuksistaan tietämätön, kuvailee Hyttinen.
Ulkomaalaistaustainen työntentekijä voidaan myös erehdyttää toimimaan kevytyrittäjänä, vaikka työnteko täyttyäisi työsuhteisen työnteon tunnusmerkit. Taustalla voi olla työnantajan taloudellisen hyödyn tavoittelu: kevytyrittäjä on velvollinen hoitamaan itse erilaiset lakisääteiset maksut, jotka työsuhteessa kuuluisivat työnanatajalle. Uusilla työnteonmuodoilla voidaan myös pyrkiä peittämään alipalkkausta.
Tietoisuuden lisäämistä ja pitkän tähtäimen toimenpiteitä
Oikeuskäytännössä alipalkkaustapauksissa on tyypillisesti sovellettu kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja työsyrjinnän tunnusmerkistöjä. Niiden haasteena ovat esimerkiksi vaatimus syrjintäperusteesta ja työsyrjinnän osalta lyhyt rikosten vanhentumisaika. Selvityksen perusteella myös kiskonta- ja petosrikoksilla on oma soveltamisalansa alipalkkaustapauksissa, mutta sitä ei rikosprosessissa läheskään aina tunnisteta.
Tutkimushavaintojen lisäksi selvityksessä esitetään suosituksia toimenpiteiksi. Selvityksen mukaan kiskonnan ja petoksen rikostunnusmerkistöjä olisi perusteltua soveltaa nykyistä enemmän vakavissa alipalkkaustilanteissa. Poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten asiantuntemusta pitäisi vahvistaa koulutuksen avulla.
Myös ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden tietoisuutta oikeuksistaan tulisi lisätä, työperäisen hyväksikäytön valvontaan ja tutkintaan kohdentaa riittävät resurssit sekä kehittää työperäistä hyväksikäyttöä kohtaavien ja selvittävien viranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Selvityksessä ehdotetaan myös pitkän tähtäimen toimenpiteitä esimerkiksi lainsäädännön kehittämiseksi.
Hyttisen mukaan työperäinen hyväksikäyttö yhteiskunnallisena ongelmana tulee todennäköisesti tulevaisuudessa lisääntymään työperäisen maahanmuuton seurauksena.
– Esimerkiksi Norjassa palkkavarkaus kriminalisoitiin vuonna 2022. Tiettävästi kysymyksessä on ensimmäinen eurooppalainen palkkavarkauskriminalisointi ja olettettavaa on, että vastaavankaltaiset kriminalisoinnit tulevat yleistymään muuallakin. Myös Suomessa on pohdittava, kyetäänkö vakavaan alipalkkaukseen reagoimaan riittävästi jo voimassa olevalla rikoslailla vai pitäisikö rikoslakia kehittää vastaamaan muuttuneita työoloja. Kysymys on myös siitä, että työntekijöiden oikeuksia polkevat työnantajat saavat epäreilua kilpailuetua, mikä heikentää markkinatalouden toimintaa, toteaa Hyttinen.
Vakavaan alipalkkaukseen olisi helpompi reagoida jo voimassaolevalla rikoslailla, jos lainsäädännössä olisi määritelty vähimmäispalkka.
– Jos olemassa olevaan ongelmaan halutaan puuttua tehokkaasti, pitäisi ennkkoluulottomasti pohtia myös mahdollisuutta säätää vähimmäispalkasta eduskuntalailla, Hyttinen pohtii.
