Uusi muinaisgeneettinen tutkimus antaa näyttöä syfiliksen eli kupan leviämisestä Pohjois-Euroopassa keskiajan lopulla. Tulokset haastavat aiemmin vallalla ollutta käsitystä siitä, että Kolumbus miehistöineen toi sairauden mukanaan Amerikan löytöretkiltään 1400-luvun lopussa ja aiheutti pian levinneen katastrofaalisen epidemian Euroopassa.
Kansainvälisessä tutkimuksessa löydettiin 1400-1700-luvulla eläneiden ihmisten luunäytteistä syfilisbakteeria ja kahta muuta syfiliksen sukulaisbakteeria. Kyseessä on ensimmäinen muinais-DNA-tutkimus, jossa eurooppalaisista historiallisen ajan vainajista on onnistuttu eristämään syfilisbakteerin DNA:ta.
– DNA-tutkimus osoittaa, että useampi kupan muoto olikin jo Kolumbuksen aikoihin levinnyt laajalle aina pohjoisimpaan Eurooppaan saakka, Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Kerttu Majander kertoo.
Aivan täyttä varmuutta ajoituksesta nämä tutkimukset eivät kuitenkaan anna, sillä ikähaitarit radiohiiliajoituksessa ovat sen verran suuria.
Ennestään tuntematon syfiliksen sukulaisbakteeri
Tutkijat saivat 1400-1700-luvulla haudattujen neljän ihmisen luunäytteet vanhoista hautapaikoista, joissa on tehty arkeologisia tutkimuksia. Syfiliksen eli Treponema pallidum pallidum -bakteerin aiheuttama infektio todennettiin Virossa Tartossa haudatun ihmisen luista, sekä Porvoon tuomiokirkon hautausmaan kaivauksissa löytyneistä vastasyntyneen tai keskenmenossa menehtyneen lapsen luista. Lapsen luissa syfilisbakteerin DNA:ta on havaittavissa huomattavia määriä.
Turun Pyhän Hengen kappeliin haudatun henkilön jäänteistä tutkijat puolestaan löysivät syfilisbakteerin sukulaisen eli Treponema pallidum pertenue -bakteerin DNA:ta. Kyseinen bakteeri aiheuttaa frambesiaa eli vaapukkasyylätautia, jota on nykyisin enimmäkseen trooppisten ilmastojen alueilla. Hollannista Kampenin kaivauksista löydetystä sääriluusta eristettiin DNA:ta, joka kuuluu toistaiseksi tuntemattomalle ja ilmeisesti myöhemmin hävinneelle syfiliksen lähisukulaiselle. Luussa oli taudin aiheuttamia syöpymiä.
Tutkimuksessa löydettiin neljän 1400-1700-luvulla eläneen ihmisten luunäytteistä syfilisbakteeria (Treponema pallidum pallidum) ja kahta muuta syfiliksen sukulaisbakteeria (Treponema pallidum pertenue ja uusi alalaji).
Eri alalajit ovat erkaantuneet vähintään 2500 vuotta sitten
Syfilistä on voinut olla sekä Euroopassa että Amerikan mantereella jo ihmisen varhaishistoriassa. Tutkimuksessa tehdyt laskennalliset ajoitukset Treponema pallidum -bakteerin evoluutiosta viittaavat siihen, että eri alalajit ovat erkaantuneet vähintään noin 2500 vuotta sitten. Näiden esimuoto on taas saattanut kehittyä jo reilusti aiemmin ja kulkeutua Amerikan mantereelle jo yli 10 000 vuotta sitten Amerikan ensimmäisten asuttajien mukana.
– Eurooppaan on siten 1400-luvun lopussa voinut ilmaantua uudelleen Amerikan kautta kiertäneitä bakteerilinjoja, mutta myöskään Euroopan sisällä itsenäisesti kehittyneitä muotoja ei voida sulkea pois, Majander arvioi.
Muita aiemmin muinais-DNA:n avulla tutkittuja tauteja ovat esimerkiksi rutto, lepra eli spitaali (nykyisin Hansenin tauti) ja tuberkuloosi.
Tutkimuksesta on hyötyä myös meille nykyihmisille.
– Muinaisten taudinaiheuttajien tutkimuksen avulla voidaan paremmin ennakoida millaisia mutaatioita taudinaiheuttajat voivat kehittää ja mitkä olosuhteet ihmisten elinoloissa johtavat epidemioihin”, sanoo SUGRIGE-hankkeen johtaja prof. Päivi Onkamo Turun yliopistosta.
Tutkimus on toteutettu Helsingin ja Turun yliopistojen Suomalais-ugrilainen muinaisgenomi- (SUGRIGE) -hankkeessa. Tutkimuksessa on tehty yhteistyötä saksalaisen Max Planck -instituutin ja sveitsiläisen Zürichin yliopiston kanssa ja sitä ovat rahoittaneet mm. Jane ja Aatos Erkon säätiö, Koneen säätiö sekä Emil Aaltosen säätiö.
Uutisen pääkuva: Pyhän Hengen kappelin paikalla Casagranden korttelissa Turussa on ollut keskiajalla kirkko ja hospitaali. Arkeologisisten kaivausten yhteydessä löydetyn 1400-1600-lukujen välisenä aikana eläneen vainajan luunäyte oli mukana muinais-DNA tutkimuksessa. Kuva: Otronen / Casagrande
Lisätietoja:
Tohtorikoulutettava Kerttu Majander, Zürichin yliopisto puh. +41 76248331, kerttu.majander@iem.uzh.ch
SUGRIGE-hankkeen johtaja, professori Päivi Onkamo, Turun yliopisto, puh. +358 50 464 3379, paivi.onkamo@utu.fi.
