Minun maisemani -keruussa tavoiteltiin ihmisten käsityksiä ja kokemuksia maisemasta. Aineiston koosti tutkija Laura Seesmeri yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) sekä Svenska litteratursällskapet i Finlandin (SLS) kanssa 15.10.2017–1.6.2018. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon.
Turun yliopiston maisemantutkija Laura Seesmeri tarkasteli vuoden 2018 väitöstutkimuksessaan saunomista kehollisena kokemuksena, jossa sekoittuvat kokijan omat muistot, kulttuurilliset merkitykset ja luontosuhde.
Seesmeri laajensi väitöstutkimusta tehdessään aineistonkeruun koskemaan laajemmin maisemaa. Tutkija kertoo, että aineistonkeruussa maisemaa ei haluttu rajata pelkästään havaituksi ympäristöksi.
– Vastauksissa se ilmeneekin elettynä ympäristönä, tärkeinä paikkoina, tilana, joka mahdollistaa elinkeinon, muistoina, pysyvänä omana menneisyytenä, osana kansallista kuvastoa, unina, haaveina, jopa digitaalisesti välittyneinä kuvauksina. Oma maisema voi olla eri kuin maisema, jossa elää, Seesmeri toteaa.
Vastauksissa liikutaan koko Suomen pinta-alalla maalta kaupunkeihin. Suomen ja ruotsin lisäksi keruuseen oli mahdollista vastata myös saameksi.
– Vastaukset vaihtelevat yhteen maisemamuistoon keskittyvästä kerronnasta laajoihin maisemaelämäkertoihin. Monet vastaukset myös hyödyntävät runoa ilmaisukeinonaan ja niihin on liitetty jonkin verran mukaan myös karttoja, kuvia ja lehtileikkeitä, Seesmeri kertoo.
Maisema tarjoaa näkemyksiä
Maisemalle on ominaista se, että se kantaa ajallisia tasoja. Vastauksissa maisemasta kerrotaan moniaististen havaintojen kautta ja maiseman kokemukseen liittyy vahvasti myös muistoissa elävät kokemukset maisemasta.
– Monet kirjoittavat maisemista elämänkerrallisesti käyden läpi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden maisemia. Kerronta kiertyy muistelun teemaan, mutta maiseman muistelulle on ominaista myös muutoksen peilaaminen ja sen suhteuttaminen nykyisyyteen, Seesmeri sanoo.
Seesmeren mukaan maisemakerrontaan liittyy myös voimakas oman minän mittaaminen ja asettautuminen maailmankaikkeuteen. Eräs vastaaja kertoo oman minän asettautumisesta oikeaan mittasuhteeseen meren rannan hiekalla:
"Kun kasvan liian suureksi itselleni, uskon tehneeni jotain kovasti merkittävää tai olevani koko maailman onnettomin ihminen, mittautan kokoni uudelleen seisomalla märällä hiekalla keskittyen pystyssä pysymiseen, nojaamalla vastatuuleen ja kuuntelemalla ympäröivää kohinaa ja pauhua. Kutistun ja kutistun, kunnes tiedän paikkani ja vähäisyyteni tässä olevassa maailmassa."
Ominaista maisemasta kertomiselle on sen näkeminen erilaisina mahdollisuuksina. Jollekin metsämaisema voi olla ansionlähde, mutta toiselle nautiskelun ja vaeltelun paikka. Maisemaa kuvailtaessa nämä kaikki näkökulmat ovat hyväksyttäviä.
Poikkeuksellinen aineisto maisemantutkimuksen alalla
Keruuseen osallistui 118 vastaajaa suomenkielisessä osuudessa (SKS) ja 12 ruotsinkielisessä (SLS). Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon aineistoa kertyi yli 700 sivua ja kuvia yli 200 kappaletta.
Seesmeri kertoo, että ainutlaatuinen aineisto on tarkoitettu eritoten tutkimuskäyttöön.
– Maisemantutkimuksen oppiaineessa halusimme saada valtakunnallisesti kerättyä ihmisten merkityksiä ja suhdetta maisemaan. Tämä tieto on arvokasta ja auttaa myös maisemansuojeluprosesseissa ja niiden kehittämisessä.
Minun maisemani -keruun aineisto antaa laajan ja monipuolisen kuvan suomalaisesta maisemasuhteesta ja ihmisten maisemaan liitetyistä merkityksistä. Aineisto on poikkeuksellinen muistitiedollinen näkökulma maisemaan, joka on sekä henkilökohtaista että yhteisesti jaettua suhdetta ympäristöön.
