Sopiva määrä stressiä vahvistaa stressinsietokykyä, mutta pitkään jatkuva ylivoimainen kuormitus rassaa terveyttä. Lapset ovat erityisen haavoittuvia kovan stressin vaikutuksille. Kukaan ei pärjää yksin, ja heikoimpia pitää tukea, korostaa Linnea Karlsson. Kirjoitus on julkaistu alunperin MustRead Akatemiassa.
Kun kohtaamme haastavia tilanteita, elimistössämme aktivoituu stressireaktio. Tämä mahdollistaa vastoinkäymisistä selviytymisen ja oppimisen.
Stressireaktio on hyvin kokonaisvaltainen, useita elinjärjestelmiä koskeva tasapainotilan muutos. Pitkäkestoinen poikkeama tästä tasapainotilasta voi muuttaa elinjärjestelmien toimintaa.
Yksilön säätelymahdollisuuksiin nähden toistuvasti liian voimakas tai kroonisesti käynnissä oleva stressireaktio voi siis olla terveydelle haitallista. Erityisesti on tunnistettu glukokortikoidi- ja immuunijärjestelmien kautta välittyviä mekanismeja. Glukokortikoidit ovat hormoneja, jotka muun muassa muokkaavat immuunivastetta.
On todennäköistä, että useiden ei-tarttuvien kansansairauksien yhtenä riskitekijänä on haitallisen voimakas tai pitkäkestoinen stressialtistus, joka häiritsee immuunipuolustusta, hormonitoimintaa ja energia-aineenvaihduntaa. Tällaisia merkittäviä kansantauteja ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit, ylipaino ja tyypin 2 diabetes. Aivoterveyden ongelmista on esimerkkinä depressio.
Lapset erityisen haavoittuvia
Lasten elimistö on vasta muovautumassa, mikä tekee lapsista erityisen alttiita myös stressin haitoille. Kasautuvat stressialtisteet voivat ohjelmoida aivojen kehitystä ja aivoterveyttä läpi elämänkaaren aina raskausajasta alkaen eli vauvasta vaariin. Siten stressi vaarantaa sekä psyykkistä että somaattista terveyttä.
Stressireaktio tai stressi itsessään ei ole mustavalkoisesti hyvä tai paha asia. Sopivaa kuormitusta tarvitaan esimerkiksi oppimiseen ja haasteista selviytymiseen. Vanhempien ja muiden aikuisten ei siis kannata tehdä liikaa asioita lapsen puolesta, jotta lapsen omat säätelytaidot saavat harjoitusta. Kultainen keskitie on tässäkin asiassa paras.
Ylivoimasta stressiä aiheuttavien tekijöiden poistaminen tai niistä aiheutuvien haittojen minimointi olisi tärkeää. Mikäli stressitaso on yksilön säätelykyvyn kannalta liian korkea tai stressialtistus kestää niin kauan, ettei palautumista pääse tapahtumaan, voi stressiin liittyvistä fysiologisista muutoksista aiheutua terveydelle haittoja.
Haitat voivat ilmetä muun muassa stressireaktion palautumisen vaikeuksina ja sitä kautta fysiologisten järjestelmien ylikuormituksena ja lopulta useiden sairauksien riskin lisääntymisenä. Se, mikä on alun perin tarkoitettu avuksi, kääntyy siis elimistöä vastaan. Puhutaan myrkyllisestä eli toksisesta stressistä. Toksisen stressin riskitekijöitä on monia, ja tavallisesti ne liittyvät kielteisiin elämäntapahtumiin ja olosuhteisiin
Yksin on vaikea pärjätä
Liiallisen stressin terveyshaittoja voidaan puskuroida muiden ihmisten avulla ja tuella vaikeassa tilanteessa. Toksisen stressin haitat lievenevät merkittävästi, jos henkilöllä on arjessaan tukea antavia ryhmiä ja yhteisöjä, joihin hänen on helppo liittyä.
On siis tärkeää huomata, etteivät kaikki toimenpiteet ole yksilön varassa, vaan yhteiskunnan tukea antavilla rakenteilla vaikkapa kouluissa ja oppilaitoksissa on merkitystä. Lasten ja nuorten kasvuympäristöissä erityistä huomiota tulisi kiinnittää ihmissuhteiden olemassaoloon sekä niiden laatuun ja jatkuvuuteen. Digilaitteet eivät voi korvata läsnäolon kautta tulevaa tukea.
Lapsista huolehtivien aikuisten hyvinvointi on tärkeää. Vanhempien mielenterveyden ja päihdehäiriöiden sujuva ja tuloksellinen hoitaminen on olennaista, kun seuraavan sukupolven terveyttä halutaan vahvistaa. Merkityksellistä on, miten ympäristö tukee erityisesti niitä lapsia, joiden elämässä on kuormitustekijöitä paljon ja suojaavia tekijöitä vähän.
Mikrobeista apua?
Tärkeä terveyteen vaikuttava alue löytyy sisimmästämme – kirjaimellisesti. Suoli-aivo-akseli on suolistomikrobiston ja hermoston muodostama monimuotoinen toiminnallinen kokonaisuus. Suolistossamme asustaa valtava määrä mikrobeja, jotka osallistuvat muun muassa immuuni- ja stressinsäätelyjärjestelmien, energia-aineenvaihdunnan sekä hermoston kehittymisen ja toiminnan säätelyyn.
Mikrobit kommunikoivat hermoston ja muun elimistön kanssa tuottamiensa välittäjäaineiden ja muiden aineenvaihduntatuotteiden avulla. Ne käynnistävät monimutkaisia viestiketjuja hermostossa ja verenkierrossa. Yhteys on kahdensuuntainen: muutokset hermoston toiminnassa tai aineenvaihdunnassa muokkaavat puolestaan suolistomikrobiston koostumusta ja toimintaa.
Suolistomikrobiston koostumus on yksilöllinen, ja se vakiintuu ensimmäisten elinvuosien aikana. Muovautumiseen vaikuttavat monet varhaisten vuosien ympäristö- ja terveystekijät, kuten synnytystapa, ruokavalio ja antibiootit.
Viime aikoina on alettu yhä enemmän kiinnostua stressin ja muiden psykososiaalisten tekijöiden merkityksestä suolistomikrobiston koostumuksen ja toiminnan muokkaajana. Toiveita ladataan paljon siihen, että mikrobistoa muokkaamalla esimerkiksi pro- tai prebioottien avulla stressinsäätelyä voitaisiin tukea ja parantaa. Näin vähennettäisiin stressin haittoja.
Probiootit ovat valmisteita, jotka sisältävät edullisiksi tiedettyjä mikrobeja. Prebiootit taas sisältävät terveydelle mahdollisesti edullisten mikrobien ravintoa ja siten edistävät näiden elinmahdollisuuksia suolistossa.
Eläintutkimuksista tiedetään, että suolistomikrobistolla on keskeinen merkitys stressinsäätelyjärjestelmien optimaalisen toiminnan kannalta. Ihmisillä tehtyä tutkimusta on vähemmän.
Näyttää siltä, että pre- tai probiooteilla voidaan mahdollisesti tukea mikrobiston tasapainoa ja ”hyvien” mikrobien elinolosuhteita ainakin lyhyellä aikavälillä. Yksinään ne eivät kuitenkaan korvaa muita terveyden edistämisen tekijöitä eivätkä riitä kumoamaan toksisen stressin mahdollisia haittoja.
Tutkimus avaa stressin vaikutuksia
FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus on vuodesta 2010 lähtien yhtäjaksoisesti toiminut pitkittäistutkimus. Tutkittavat – lähes 4 000 perhettä – kutsuttiin siihen alkuraskauden ensimmäisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä Turussa ja ympäristökunnissa sekä Ahvenanmaalla.
Kyseessä on hyvin monitieteinen hanke, jossa selvitetään erityisesti raskaudenaikaisten stressitekijöiden ja muun varhaisen stressialtistuksen merkitystä lapsen terveydelle ja kehitykselle. FinnBrainin suoli–aivo–akselia koskevassa osatutkimuksessa on kerätty tuhansia ulostenäytteitä. Aikasarja alkaa 2 kuukauden iässä, ja tätä kirjoitettaessa ovat meneillään 9-vuotiaiden lasten tutkimukset.
Olimme ensimmäisten ryhmien joukossa havaitsemassa esimerkiksi, että raskaudenaikaisella stressialtistuksella on yhteys imeväisikäisen vauvan mikrobiston koostumukseen. Havaitsimme myös, että vauvan mikrobiston koostumus on yhteydessä vaihteluun tunne-elämän kehityksessä.
FinnBrainissa on lisäksi käynnistetty lasten kielteisten elämäntapahtumien kartoittaminen lapsia itseään haastattelemalla, mikä on ainutkertaista tällaisessa väestötutkimuksessa näin nuorilla lapsilla. Tavoitteena on kerätä uutta tietoa kielteisten elämäntapahtumien terveysvaikutuksista tukitoimien kehittämisen tueksi sekä tietoa resilienssiin eli stressin vastustuskykyyn vaikuttavista tekijöistä.
Resilienssi elää ajan ja elämän mukana. Lähtökohtaisesti vahvakin resilienssikapasiteetti voi murentua, jos kuormaa tulee liikaa. Toisaalta resilienssiä voidaan monin toimenpitein ja pysyvien rakenteiden avulla tukea.
Yhteiskuntaa tarvitaan stressin terveyshaittojen torjumiseksi
Suoli-aivo-akselin tutkimisen osalta joudumme toistaiseksi toteamaan, että aivojen kehitys kokonaisuudessaan on pitkäaikainen ja monimutkainen prosessi. Emme vielä tiedä, voisiko suolistomikrobistoa muokkaamalla edistää resilienssiä ja sitä kautta muovata aivojen kehityspolkuja pitkällä aikavälillä.
"Yhteiskunnassa on säilytettävä rakenteita ja palveluja, jotka lisäävät sosiaalista tukea ja ihmisten mahdollisuuksia kohdata toisiaan"
– Linnea Karlsson.
Sen tiedämme, että toksista stressiä tulisi välttää ja tunnettuja resilienssitekijöitä vahvistaa. Lasten arjessa ja kasvuympäristöissä näihin seikkoihin tulee kiinnittää huomiota ja siten tukea aivoterveyttä.
Aivoterveys rakennetaan jo lapsuudessa, joten kestävyysvajeenkin näkökulmasta nämä toimenpiteet ovat hyödyllisiä. Lasta odottavat vanhemmat ovat tärkeä kohderyhmä, joiden terveydentilaan tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta kielteisiä kehityskulkuja voidaan katkaista.
Yhteiskunnassa on säilytettävä rakenteita ja palveluja, jotka lisäävät sosiaalista tukea ja ihmisten mahdollisuuksia kohdata toisiaan. Ihmisen stressinsäätelyjärjestelmien kehittyminen vaatii sopivan määrän harjoitusta, mutta kuorma ei saisi olla ylivoimainen. Laumaeläimenä ihminen tarvitsee muita toimiakseen ja selviytyäkseen.
Rakenteellinen tuki esimerkiksi riittävän taloudellisen toimeentulon muodossa on myös tärkeää. Yhteiskunta, joka suojaa toksiselta stressiltä heitä, joilla ei itsellään ole hyviä säätelymahdollisuuksia, on hyvä kaikille.
Uusia vastauksia aivoterveyden tai muun kansanterveyden kohentamiseen ei siis näillä näkymin löydy maitohappobakteereista vaan siitä, miten kohtelemme toisiamme.
Kirjoitus on julkaistu MustRead Akatemiassa 18.4.2023
Linnea Karlsson on lasten - ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri sekä väestötutkimuksen apulaisprofessori Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen Hyvinvointialueen Väestötutkimuskeskuksessa. Hän on varhaisen stressialtistuksen terveysvaikutuksia tutkivan FinnBrain-syntymäkohorttihankkeen toinen perustaja ja varajohtaja. Hän toimii myös Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman, lasten ja nuorten yksinäisyyden torjuntaan keskittyvän Right-to-Belong-konsortion osahankkeen johtajana.
